Speksiä väsättiin tiiviiseen tahtiin tammikuusta asti, saatiin se valmiiksi ajallaan ja se oli huippumenestys! Pelkäsin sitä tunnetta, kun ei näe niitä samoja ihmisiä enää yhtä usein kuin koko alkuvuoden on nähnyt, mutta kaikessa tentti- ja matkustelutohinassa en ole edes ehtinyt ikävöimään. Kokemus avasi silmäni ihan uudelle ulottuvuudelle – en ole aikaisemmin ole ollut mukana teatteritoiminnassa. Tuli himo näytellä lisää! Pitääkin ottaa selvää Kuopion harrastusmahdollisuuksista ko. aiheesta, jotta saisi varmasti vapaa-aikaansa vielä vähän tehokkaammin kulutettua, kun nyt sitä on vaikka muille jakaa (lue: sarkasmia).
Tämän kevään toinen kohokohta speksin lisäksi oli matka Azoreille, joka siis on Portugalille kuuluva saariryhmä puolivälissä Atlanttia Portugalin ja Pohjois-Amerikan välissä. Matkustimme sinne pääsiäisenä viikoksi äidin, Laurin ja ystäväni Pauliinan kanssa. Olin haaveillut sinne pääsystä jo vuosien ajan, ja täytyy todeta, että paikka vastasi odotuksiani hyvin suuresti! Jo lentokoneesta katsoessa totesin, että nyt tämä Eeva oli saapunut henkilökohtaiseen paratiisiinsa. Yrittäkää kuvitella mielessänne vehreät, mäkiset maisemat, jotka ovat lähes täysin kuin Muumipapan muistelmien kiviaitaiset, kumpuilevat nurmipellot. Tämän vihreyden seassa pieniä, todella hyvin hoidettuja kyliä vaaleine rakennuksineen, lehmälauma joka mutkan takana laiduntamassa mäkiä ylös-alas, kuumia lähteitä pulpahtamassa pintaan aina paikoittain… Ja kaikkea ympäröi sininen meri.
Tänään on pääsiäisloman viimeinen päivä, mutta arki ei tunnu vieläkään käynnistyvän. Kuukauden kestänyt flunssani jatkuu edelleen, juhlia on tulossa kaksin kappalein tulevalla viikolla, ja seuraavalla viikolla onkin vappu. Tentteihin pitää ehtiä lukea jossain välissä, ja josko sitä tervehdyttyäni urheilemaankin pääsisi… Arkea kaipaa toden teolla, kun sitä ei ole. Pieni hengähdystauko kiireen keskellä ei olisi pahitteeksi, mutta sitä saanen odotella kesälomaan asti.
