Kerroin Nobel-lukuprojektistani hyvälle ystävälleni Nuuskamuikkuselle. Muitta mutkitta Muikkunen totesi riippumattoman maailmanmatkaajan äänellään: "Muumipeikko, saat lukemisenkin vaikuttamaan suorittamiselta."
Minäkö? Suorittaja? Muikkusen toteamus oli kuin sankollinen kylmää vettä niskaan - se kirpaisi, mutta selkeytti kummasti. Elämä on nykyään suorittamista. Harrastukset ovat suorittamista. Koulu varsinkin on suorittamista. Mistä tahansa saa suorituspaineita, jopa leipomisesta tai asunnon siivoamisesta, aikakauslehtien järjestelystä tai arkiaamujen optimoinnista.
Moniaalla onkin herännyt vastarintaliikkeitä nykymaailman paineita kohtaan, päällimmäisenä paljon huomiota saanut Slow-liike. Tähänkin on ilmestynyt suorittamisen maku: on Slow Food, Slow Travel, Slow Gardening, Slow Parenting etc. Jokaiselle elämän osa-alueelle löytyy varmasti Slow-jotakin, ettei vain pääsisi rentoutumaan missään, mitä teet.
En voi kuin huokaista syvään. Turha ottaa suorituspaineita suorittamista vastaan.
P.S. Kirja 1/104 luettu: F.E. Sillanpää - Elämä ja aurinko.
Sillanpään Nobel-palkinto annettiin aikoinaan palkinto myönnettiin "syvällisestä ymmärtämisestä ja syvällisestä tyylitajusta, joita käyttäen hän on kuvannut kotimaansa maalaiselämää ja luontoa keskinäisessä vuorovaikutuksessa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti