Olen tarkka, välillä jopa turhantarkka ihminen. En pidä epäjärjestyksestä enkä suunnitelmien äkillisistä muutoksista. Löydän kirjoista monesti kirjoitusvirheitä ja epäkohtia, ja takerrun pilkkusääntöihin. Tahtomattanikin kiinnitän huomiota ihmisten puhevikoihin tai erikoisiin piirteisiin.
Tänään, mallikkaana esimerkkinä pilkunviilaajan luonteestani, keskittymiskykyni meinasi viedä lyhenteiden päätteiden oikea ulkoasu. Virallisessa tekstissä vilisi AVH:hon-tyyppisiä, minusta vääriä päätteitä, joten seikkailin Kotimaisten kielten keskuksen sivuille tarkastamaan, miten taivutuspäätteen merkitseminen lyhenteeseen oikeasti menee ja sain selvyyden.
Case 1: On olemassa luettavia lyhenteitä, joihin päätettä ei merkitä kaksoispisteen kera. Näitä ovat esimerkiksi Naton, Kelan tai YLEn kaltaiset luettavat sanat.
Case 2: Toinen ryhmä on ilman kaksoispistettä merkittävät lyhenteet, jotka kuitenkin luetaan kokonaisina, esimerkiksi nroon, Hkissä.
Case 3 a & b: Kolmas ryhmä on sanat, joihin pääte tulee kaksoispisteen kera. Näissä on kaksi toimintatapaa, joko sana luentaan lyhenteenä tai kokonaisena sanana, ja sen mukaan määräytyy myös pääte. Esimerkiksi EKP (Euroopan keskuspankki) voi olla EKP:tä (ee-koo-pee-tä) tai EKP:a (Euroopan keskuspankkia). Myös lukemassani aivoverenkiertohäiriön Käypä hoito-suosituksessa ollut AVH:n (aivoverenkiertohäiriön) muoto AVH:hon (aa-vee-hoo-hon) on oikein, kuten myös ajattelemani AVH:öön (aivoverenkiertohäiriöön).
Loppupäätelmä: virallinen teksti oli tällä kertaa oikeassa (case 3 a), mutta niin olin minäkin (case 3 b). Olisikohan minun pitänyt sittenkin alkaa oikolukijaksi tai äidinkielen opettajaksi lääkärin sijaan?
Hei lintunen,
VastaaPoistaTulevana lääkärinä ymmärtänet, että monet sairaudet paranevat tai niihin on parannuskeino ... ;) Paraneminen alkaa monesti siitä, että tunnustaa ongelman olemassa olon - ei päätä tai muuta ulkoista asiaa vaihtamalla :) :) Myös rentoutuminen auttaa joskus. nm: vilkkujen käytön kiertoliittymässä huomaamisen ongelmainen :) I