Työympyröitä

Kauan on siitä, kun viimeksi kesäloma oli minulle lomaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Uusi ja upea mahdollisuus ansaita omaa rahaa houkutteli kovin ja piti käyttää välittömästi hyväksi, kun se vaan tuli mahdolliseksi. Tämä tarkoittaa työsuojeluhallinnon mukaan sitä vuotta, kun henkilö täyttää 15 vuotta ja on suorittanut peruskoulun. Myös 14 vuotta täyttävä voi tehdä kesätöitä, mutta enintään puolet loma-ajastaan, ja työn on oltava kevyttä, eikä se saa haitata terveyttä, kehitystä tai koulunkäyntiä. Nopeasti laskettuna olen siis kuluttanut lomani ahertaen - ja mahdollistaen vakituisten työntekijöiden kesälomat - jo kahdeksana kesänä.

Mikäli tutkimuksiin on uskomista, suuri osa Suomen nuorisosta on kesätöissä, eivätkä pelkästään peukaloita pyörittämässä. Tutkimukset kertovat meille nuorista, jotka ovat ahkeria ja tunnollisia työssään – ja vaiettuna tosiasiana lisäksi halpaa, helposti höynäytettävää työvoimaa. Pientä terästäytymistä työntekijän oikeuksiin on ollut havaittavissa, mutta nuorilta puuttuu yhä runsaasti tietoa oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja uskoisin, että Suomen nuoriso on paremmassa opissa ja asemassa työntekijän oikeuksien ja palkkauksen suhteen kuin ulkomainen työvoima. Pitäisikö koulujen järjestää ysiluokkalaisille vaikkapa taloustiedon tunneille opetusta aiheesta?

Välillä tuntuu, etten itsekään työntekijänä tiedä oikeuksiani, velvollisuuksiani tai edes tarkkaa työnkuvaani. Nykyisessä kesätyössäni päivystyksessä on käytössä hieno perehdytysjärjestelmä, mutta työnkuvaa ei tunnu tuntevan kuin lähiesimieheni, päivystysalueen osastonhoitaja. Papereissakaan ei työnkuvaani ole kerrottu niin yksityiskohtaisesti, kuin tarve vaatisi. Mielummin olisi tekemättä kuin saisi kuulla jälkeenpäin, että joku asia olikin kiellettyä, mutta toisaalta tumput suorina seisomisesta saisi paheksuntaa kollegoilta.

Kun uusi työ vaatimuksineen ja kiireineen painaa, kaiken sekasorron keskellä helposti ahdistuu. Ahdistusta luo osaltaan myös kuluneen kouluvuoden stressi, joka ei vielä täysin ole ehtinyt haihtumaan kesäiseen auringonpaisteeseen.Tällöin tulee otettua takapakkia ja pahimmassa tapauksessa lopetettua työ tyystin. Viime kesä oli pahempi kuin tämä kesä, kahden viikon inttikokeilu pahin (nimim. kokemusta on). Kantapään kautta olen oppinut, että kaksi ensimmäistä viikkoa ovat kriittistä aikaa, jolloin ei saisi tehdä hätiköityjä päätöksiä. Ne ovat sopeutumisaikaa, oppimista ja totuttelua uusiin ympyröihin, joita ei saisi sotkea liialla negatiivisella ajattelulla. Sen jälkeen alkaa paine ja ahdistus helpottaa, kuviot alkavat hahmottua, ja äkkiä kesä töiden ääressä ei enää näytäkään kahden ja puolen metrin korkeushyppyrimalta.

Pikkuhiljaa, askel askeleelta, vapaapäivät aidosti vapaapäivinä viettäen paine helpottaa ja kesäloma töissä ei assosioidukaan pakkotyöleiriin, vaan alkaa tuntua kevyeltä arjelta. Työnteko tarkoittaa rahantuloa, raha tarkoittaa helpompaa alkavaa opiskeluvuotta. Kyllä tätä rumbaa vielä nuorena jaksaa ympäri vuoden, vanhempana saa levähtää. Vastikään viran saaneen, 52-vuotiaan isäni sanoin: "Kyllä tämä [8 viikon kesäloma] tässä iässä jo painaa paljon." Kun ikää tulee, velat on maksettu ja varallisuus alkaa karttua, loma alkaa merkitä hyviä tienestejä enemmän. Tällöin viimeistään on jo syytäkin levähtää ja pitää huoli hyvästä elämästä.