Olen asunut jo yli kuukauden Tukholmassa ja tarkkaillut Ruotsalaista elämänmenoa avoimin silmin. Myönnän olleeni aikaisemmin hyvin ennakkoluuloinen, kenties jopa vihamielinen asenteessani Ruotsia ja ruotsalaisia kohtaan, mutta tänne tullessani päätin raivata pöydän tyhjäksi – ainakin niin tyhjäksi kuin vain kykenin - ja antaa länsinaapurillemme uuden mahdollisuuden. Minusta on aina ollut hauskaa vertailla eri maiden ja eri kansallisuuksien välisiä eroja ja selvittää niiden suurimmat poikkeavuudet meihin suomalaisiin verrattuna, ja kuten arvata saattaa, olen poiminut näitä hienoisia (ja karkeampiakin) eroja kuin paraskin huippuunsa viritetty vastaanotin.
Erotusdiagnostiikkani kulmakivenä ovat luonnollisesti ihmiset, tai siis ruotsalaiset, joita olen kritisoinut päästä varpaisiin. Ensimmäinen huomioni: järkyttävän ruskettuneita kaikki! Kesäkuu ei ollut kunnolla ehtinyt edes alkaa ja kaikki näyttivät siltä kuin olisivat tulleet juuri takaisin kahden viikon Kanarian matkalta. Varsinkin nuoret näyttävät niin hyvin grillatuilta, että johtopäätöksenä voin todeta heidän lomailevan koko kesän. Och pappa betalar. Huomionarvoista on myös vanhempien, ruskettuneiden naisten ryppyisyys. He ovat eläviä esimerkkejä auringon vahingoittavasta vaikutuksesta ihoon jatkuvan altistuksen aiheuttamana. Suomalaisnaiset siloposki-maitonaamoineen näyttävät oikeilta luonnonlapsilta näihin rusinoihin verrattuna.
Jo ennen matkaa minulle sanottiin, että ruotsalaiset ovat ystävällisempiä kuin suomalaiset. En välttämättä kuitenkaan allekirjoita tätä, vaan totean, että ruotsalaiset ovat avoimempia vieraita ihmisiä kohtaan kuin suomalaiset, ja on heillä myös hymy hieman herkemmässä. Niin syvällisesti en ruotsalaisiin ole vielä päässyt tutustumaan, että kokonaislaatuista ystävällisyyttä osaisin sen kummemmin arvioida, joten vedän kotiinpäin sanomalla: suomalaiset kenties lämpiävät hitaasti, mutta lämmettyään eivät taatusti jätä kylmäksi.
Ruotsalaista työmoraalia olen kuullut aikaisemmin vain kehuttavan: ruotsissa kaikki asiat hoituvat tehokkaasti ja täsmällisesti ahkerien työntekijöiden pakertamana. Kakkamarjat, sanon minä. Eräs laoslainen sairaanhoitaja osastollamme kertoi työskentelevänsä todella paljon mielummin suomalaisten sairaan- ja perushoitajien kanssa kuin ruotsalaisten vastineidensa. Ruotsalaiset ovat kuulemani mukaan laiskoja työntekijöitä, eivätkä tee muuta kuin sen, mikä on pakko. Taas voimme iloksemme peräänkuuluttaa suomalaista työvoimaa ja nostaa sen arvoon arvaamattomaan!
Kirjoitapa googlen kuvahakuun hakusana "swedish" ja vertaa kuvahaun tulosta hakusanaan "finnish". Kuten kaikki tietävät, pidetään ruotsalaisia yleisesti ottaen kauniimpina ja komeampina kuin meitä suomalaisia. Iloksenne voin kuitenkin todeta, että asia ei ole niin! Ruotsalaiset ovat melko lailla samannäköisiä kuin mekin, mutta he vain sattuvat kuluttamaan enemmän aikaa peilin edessä kuin me (ja tämä aika ja vaiva on taasen poissa työajasta…). Vertauskuvallisesti ilmaisten ruotsalaiset ovat kuin halpoja pääsiäismunia värikkäällä tinakuorella: näyttävät upealta, mutta ovatkin tehdastekoista, mautonta massaa. Meitä suomalaisia vertaisin taasen Mignon-muniin: vaatimattomia päältä, mutta ydin on täynnä aitoutta.
Loppujen lopuksi joudun toteamaan, ettei asenteeni Ruotsia kohtaan taida olla parantunut juuri lainkaan... Pistettäneen se kuitenkin suomalaisuuden piikkiin, sillä me kaikki olemme jossain määrin tapojemme orjia, ja ruotsalaisten pilkkaaminen on enemmän kuin tapa meille suomalaisille. Niin on ollut ja niin on aina oleva. Tämä kuitenkin vertailukierroksesta tällä kertaa ja jos teille, arvoisat lukijat, tulee mieleen jotain kysyttävää Ruotsista tai ruotsalaisista, niin olkaa hyvät! Yritän vastata kykyjeni mukaan ja lupaan antaa melko lievästi subjektiivisia vastauksia. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti