Tuntuu omituiselta kirjoittaa vain lukemistani kirjoista, mutta myönnettävä on, näinä päivinä ei runosuoneni syki eikä inspiraationi kertakaikkiaan riitä muunlaisen tekstin tuottamiseen.
Työstettävänä oli tällä kertaa Doris Lessingin Parempien ihmisten lapsi, jossa kuvataan etelä-afrikkalaisen, valkoihoisen, nuoren maalaistytön tuskaisaa polkua itsenäisyyteen. Kirjalla ei ollut minulle oikeastaan mitään annettavaa, olen luultavasti jo kasvanut yli sen kohdeikäryhmästä. Yläaste-lukioikäisille kirjaa voisi kokeilla, siitä saattaisi saada samaistumisen kokemuksia itsenäistymisen ja aikuistumisen vaikeuksiin.
Doris Lessingille myönnettiin Nobelin kirjallisuuden palkinto v. 2007 "that epicist of the female experience, who with scepticism, fire and visionary power has subjected a divided civilisation to scrutiny".
Väliin on pakko lueskella jotain hieman mielenkiintoisempaa aineistoa – minusta kun alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneiden kirjailijoiden kirjat eivät ole kovin innostavia opuksia…
... tai sittem olet huomaamassa, että niitä on vain liikaa :) :) ...
VastaaPoistaKannattaa löytää itselleen kiinnostava lajityyppi ja taas lukeminen maistuu. I ;)