Seuraa presidentinvaalien alla käyty lyhyt keskustelu.
(J) – Mitä, muru on konservatiivi!
(E) - Enpäs!
(Muutaman sekunnin tauko, jonka aikana äsken minua kohtaan esitetty syytös saavuttaa tietoisuuteni.)
(E) - …mitä se edes tarkoittaa?
Kuten ystäväni tietävät, en seuraa politiikkaa. En edes pidä siitä. Kyseisestä substantiivista tulee mieleeni kuva 1900-luvun alun hienostosta, tai tauluja ja huonekaluja entisöivä työläinen - tämä taas lienee seurausta substantiivista ”konservaattori”. Kaikkitietävä Wikipedia kertoo minulle, että konservatiivisuus tai konservatismi on suuntaus, joka välttää muutosta ja tukee perinteisiä normeja. Termiä käytetään useimmiten politiikassa joko kuvaamaan liikkeitä jotka yrittävät säilyttää vallitsevia yhteiskunnallisia näkemyksiä, tai tarkemmin, kuvaamaan tietynsuuntaista tällaista aatejärjestelmää. Se kertoo myös, että konservatiivisuus on sama kuin oikeistolaisuus, jota kansallinen Kokoomus edustaa, eli ollaan melkeinpä samiksia tuoreen tasavallan presidentin Sauli Niinistön kanssa!
Asia ratkesi, vaikkakaan se ei saanut minua vakuuttuneeksi politiikan kiinnostavuudesta yhtään sen enempää. Viime syksystä lähtien olen seurannut jokseenkin enemmän politiikkaa niin kunnallisella sektorilla kuin eduskunnan tasollakin, ja olen todennut ainoastaan sen, kuinka hätiköityjä ja huonosti perusteltuja jotkut päätökset voivatkaan olla. Mikäli politiikassa todella olisi jotain järkeä tai jos joku osaa kyseisen väittämän osoittaa kiistatta vääräksi, voisi politiikka imaista minutkin mukaansa, mutta näillä eväillä en aio puhua siitä sen enempää.
P.S. Luin juuri kirjan Pjongjangin akvaariot. Kirja kertoo erään keskitysleiriltä selvinneen loikkarin (=pakolaisen) tarinan. Hullua touhua, ei millään uskoisi nykyajaksi ellei tietäisi. Kuka vielä väittäisi, että kommunismi on inhimillistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti