Haaveita vain

Jotta ihmisen elämänhalu olisi täysi, jotta ihminen itse olisi täysi, täytyy hänellä olla haaveita ja unelmia, joita kurkotella kuin kirahvi, joka kurkottaa kaulallaan puiden ylimmätkin lehdet suuhunsa. Joka väittää eläneensä elämänsä unelmitta, vedättää sinua toden teolla. Meillä kaikilla on omat prinssi Uljaamme (lue: Carl-Philipimme ;) ja 7-oikein-lottorivimme, joita ajattelemaan vaivumme tuon tuosta tuomaan arkeen hieman lisää hohdetta.

Omat unelmani ovat olleet varsin sekalaista seurakuntaa kummallisista mieliteoista lähtien. Takana on muutamia jo toteutuneita toiveita: pienenä halusin päästä leikkaukseen, johonkin ihan pieneen ja harmittomaan vain, ja kas! näin tapahtui. Olen myös aina salaa toivonut uutta jääkautta, ja toistaiseksi hyvään suuntaan ollaan menossa ilmaston lämpenemisineen, jäätikön sulamisineen, otsonikerroksen tuhoutumisineen ja viimeisimpänä tulivuorenpurkauksineen.

Opiskelupaikkani lääkiksessä oli haave, jonka toteutumiseen pystyin itse vaikuttamaan juuri niin paljon, kuin jaksoin ja halusin. Jatkohaaveena, eikä suinkaan mahdottomana, minulla on lääkäriaseman ja konditorian yhdistäminen; odotushuoneessani vastaanoton jonotus menisi kuin siivillä toinen toistaan herkullisempia kakkuja ja suolaisia piirakoita maistellessa. Toki kahvila-konditoria olisi auki muillekin kuin lääkäriaseman potilaille, ja vastaanotollekin pääsisi vaikka ei kahvihammasta kolottaisikaan.

Toinen unelma, jonka kanssa olen lennellyt pitkin pilvistä taivaankantta viime päivät, on oma, kattava kirjakokoelma. Ei, mitä tahansa kirjoja en hyllyyni kelpuuttaisi, vaan keräisin kirjastooni kaikki Nobel-palkitut kirjat, joita tähän mennessä on nimetty satakunta vuosilta 1901-2009, poislukien vuosi 1935 ja toisen maailmansodan aika 1940-1943. Nämä klassikot kerättyäni ja luettuani olisi muiden kirjallisuusklassikoiden aika, mutta tämän rajapyykin saavuttamiseen voi kulua vuosikymmen jos toinenkin.

Unelmien ei tarvitse olla suuria ollakseen merkittäviä – pienetkin haaveet voivat antaa suuren syyn jatkaa eteenpäin elämässään ja saada ihmisen tavoittelemaan uutta. Unelmat ovat moninaisia ja asettuvat lomittain kuin ulottuvuudet nivoutuen välillä toisiinsa muodostaen suurempia unelmia. Kaikkea tätä kuvaa hyvin sanonta: Hetki tuomen ja syreenin välillä. Aika, kun tuomi ja syreeni puhkeavat kukkaan, on merkki kesän alusta, mutta tätä teoreettista hengähdystaukoa kyseisten kasvien kauneimman hetken välillä ei oikeasti edes ole, vaan toinen vaihtuu toiseksi kuin varkain. Niin on myös unelmien laita – ensimmäisen kukoistaessa ovat jo seuraavan nuput alkaneet aueta.