Ylihuomenna nostan kytkintä ja lähden muutaman kuukauden mittaiselle työmatkalle läntiseen kuningaskuntaan keskelle kuninkaallista häähuumaa. Laukkua en ole vielä pakannut, mutta olen päättänyt ottaa mahdollisimman vähän tavaraa mukaan jättäen kaiken tarpeettoman pois. Saa nähdä miten onnistun, kun tarvitsenkin mukaan vielä tuon, ja tuokin tuosta voisi olla tarpeellinen, ja ilman tätä en pärjää millään... Katastrofi luvassa. Helpotuksena voin todeta, että kun on elänyt aikansa (ks. jäljempänä) vain rajoitetulla määrällä matkatavaroita, ei kaikkia arjen turhakkeita, hiustenkuivaaja etunenässä, osaa enää kaivatakaan. Elämä on yksinkertaistunut, rutiinit liittyvät vain oman matkalaukun järjestyksen ylläpitämiseen. Ei paljoa imureita ja rättejä tarvitse, kun siivouspäivä koittaa!
Tosiaan, siirtolaiselämää olen viettänyt jo toukokuun puolestavälistä asti, kun alivuokralainen asettui asuntooni ja muutin evakkoon isäni luo. Tämä aika on mennyt siis pitkälti matkalaukusta (huom! tähän sopisi elatiivin '-sta' sijaan myös inessiivi '-ssa') eläen, reissaten paikasta toiseen pysähtymättä varsinaisesti mihinkään. Voisi kuvitella, että tätä se kodittomuus on... Mutta tarkemmin ajatellen: kotini on matkalaukkuni. On ollut siitä lähtien kun luovutin avaimeni pois. Olo on kummallisen vapaa, kun koko maallinen omaisuus (pl. hiustenkuivaaja) kulkee mukana yhdessä laukussa, jonka voi pakata aina uudelleen ja kulkea sen kanssa minne haluaa (lue: minne jaksaa raahata, se on sanoisinko melko painava). Tässäkin elämäntavassa, kuten kaikessa, on omat puolensa...
Liikkuva elämä tuntuu helpolta, mutta raskaalta.
Helpolta, koska aina voi tulla ja mennä oman mielen mukaan ilman varsinaisia rajoitteita, kun kodistakaan ei tarvitse huolehtia. Voi kulkea auringon mukaan ja suunnistaa tähdistä, tehdä majan sinne, missä sydän lepää.
Raskaalta, sillä jokaisessa paikassa, johon pysähdyn edes hetkeksi, on jotain niin hyvää, että lähteminen sattuu. Se sattuu, sillä ikinä ei tiedä milloin palaa, jos lainkaan. Eroahdistus iskee yhä uudelleen ja uudelleen, ja suunnaton koti-ikävä valtaa mielen, sillä huomaamattani olen tehnyt kodin jokaisesta paikasta, jossa olen matkalaukkuni avannut.
Ja jonka hiustenkuivaajaa olen käyttänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti