Koko kesäkuu on ollut yhtä hullunmyllyä Tukholmassa, "rakkauden kaupungissa" (jonka lentokenttä on myös julistettu viralliseksi rakkauden lentokentäksi). Lähes joka ilta on ollut esityksiä, konsertteja tai muuta (ilmais)ohjelmaa aina enenevässä määrin kesäkuun 19. päivän lähestyessä. On kai sanomattakin selvää, mitä tuona päivänä tapahtui: kyseessä oli Victorian ja Danielin elämän (toistaiseksi) tärkein päivä. Sanomalehdet, juorulehdet sekä bussipysäkkien, metrokäytävien ja tienvarsien mainoskyltit ovat pursunneet kuvia Vickanin kestohymystä ja hänen tulevan siippansa raamikkaista silmälaseista, ja vannottaneet ikuista, aitoa rakkautta. Häähumu on ympätty myös jäätelötuutteihin, hääleivonnaisiin, kukkakimppuihin, postimerkkeihin, ja, kiitos Mattelin, jopa Barbie-nukkekin Victoriasta on tekeillä. Luulisin juhlahömpötyksen yltäneen vähintään naapurimaihinkin, eller hur?
Toivon todella, että kaikki tämä oheistoiminta on tehty kattamaan häiden kustannuksia osaltaan, ne kun olivat yhteensä n. 20 miljoonaa kruunua (2 milj. €), josta tosin puolet hoitui kuulemma perinteiseen tyyliin: Pappa betalar. Tänä vuonna ruotsalaisia veronmaksajia kuitenkin käytetään hyväksi hieman paremmin ja siten jokainen on saanut kantaa kortensa kekoon (eli rahansa hääkakkuun), sillä verotuloja kertyy noin 8 milj. kr edellisvuotta enemmän, eli noin 6-7 kr per veronmaksaja, jollainen myös minä olen. Tiedä häntä, kuinka paljon kustannuksista (kenties suurin osa ellei sitten kaikki) loppujen lopuksi mutkien kautta jäi tavallisen kansalaisen harteille.
Kesäkuun 19. päivä on jo ohi, ja rauha maassa. Ainakin melkein. Julkinen liikenne kaupungissa alkaa olla taas ennallaan lauantain täysseisauksen jälkeen, mutta turisti- ja muut ihmismassat eivät vielä ole kokonaan poistuneet katukuvasta – kenties he toivovat näkevänsä tuoreen hääparin vielä kerran. Yleisessä ilmapiirissä on kuitenkin havaittavissa selkeä muutos: koko kesäkuun on ollut kuin ukkosen edellä, jatkuvaa jännityksen tunnetta ilmassa ja pientä levottomuutta jokaisessa ohikulkijassa. Ja nyt se on poissa. Jännitys katosi ilman kipunoita Thorin vasarasta, vaikka varmasti rakkauden säkeneitä lentelikin lauantaina miljoonittain oikeiden salamoiden sijasta. Tabloidit puivat vielä tehokastakin tehokkaammin häiden jälkimainingit, mutta niiden mentyä ohi on taas valtakunnassa kaikki hyvin.
P.S. Mietitte ehkä, olinko itse paikan päällä katsomassa kuninkaallisia häitä? Olin, mutta liian aikaisin. Ystäväni Pauliinan ja hänen poikaystävänsä, jotka olivat käymässä luonani juuri lauantaina, kanssa olisimme saaneet todella hyvän paikan häiden seuraamiseksi, mutta meidän olisi pitänyt jäädä seisomaan ja odottelemaan vielä lähes kolmeksi tunniksi kyseiseen paikkaan. Ai että mitä teimme? Televisiokin oli keksitty, ja sieltä näki koko komeuden varmasti paremmin, kuin mitä olisi elävässä elämässä kuunaan ehtinyt näkemään. Sitä paitsi, jalat puutuvat vähemmän sohvalla istuen kuin ihmismassan keskellä jäykkänä seisten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti