11.12.

Joulukuun alkupuolella voit löytää silloin tällöin postilaatikostasi päiväpostin seasta jotain uutta: sinne eksyneet pari joulukorttia. Päivien edetessä kohti joulukuun puoliväliä tämä harvinaisuus ei olekaan enää harvinaisuus - kortteja alkaa tupsahdella useampi kappale joka päivä. Ilmiö on verrattavissa lintujen muuttoliikkeeseen, kun ensimmäisien aikaisien, rohkeiden yksilöiden perässä seuraa lopulta koko parvi, ja lopulta myös viimeiset hitaimmat matkantekijät. Nämä värikkäät tervehdykset sukulaisilta ja tuttavilta, jopa sellaisilta joiden olemassaoloa et ole tullut ajatelleeksi aikoihin, ovat pieniä osoituksia siitä, että sinua muistetaan.

Englantia pidetään joulukorttien kehtona. Joulutervehdyksen perinne alkoi englantilaisten sisäoppilaitosten oppilaiden jouluaineista, jotka lähetettiin oppilaiden koteihin, sekä myös joulun alla lähetetyistä käyntikorteista, joita ihmiset lähettelivät runon kera ystävilleen ja sukulaisilleen. Vuonna 1843 syntyi ensimmäinen joulutervehdys kuvallisen kortin muodossa Sir Henry Colen tilauksesta. Joulukorttien suosio levisi nopeasti muualle Eurooppaan, ja Saksasta tuli joulukorttimarkkinoiden kiistämätön haltija aina 1800-luvun lopulle asti. Joulukorttien levikki suureni painotekniikan ja postinkulun kehityksen, hintatason alenemisen ja postimerkkien käyttöönoton ansiosta.

Suomeen joulukortit eivät saapuneet kovin paljoa jälkijunassa, tännekin ne ilmestyivät 1800-luvun puolivälissä. Korttien lähettämistä rajottava tekijä oli kirjoitustaito, joka ei ollut tuolloin kovin kummoinen kansan keskuudessa. Avoimia joulukortteja ei saanut lähettää, vaan ne oli suljettava kirjekuoriin. Postikortti virallistettiin Suomessa omana lähetyslajinaan syksyllä 1871, mutta sen yleistyminen vei aikansa. Tapa levisi varakkaiden ja kaupunkilaisten keskuudesta pikkuhiljaa myös maaseudulle ja työväestöön. Leviämistä kuvaa hyvin postin tilastot, joissa joulukorttien lähetysluku vuonna 1882 oli noin 100 000 kpl. Vuoden 1900 vastaava luku oli jo 800 000, mutta viisi vuotta myöhemmin jo 2,7 miljoonaa.

Ensimmäiset Suomessa käytetyt joulukortit olivat lähinnä saksalaista tai ruotsalaista tuotantoa. Joulukorttien kuvitukselle merkittävä henkilö oli ruotsalainen kuvataiteilija Jenny Nyström, jonka tärkein luomus oli perinteinen pohjoismainen tonttuhahmo – hänen kuvituksensa elää yhä meidän aikamme käsityksessä siitä, millainen joulutonttu on. Tonttuaiheen lisäksi hän kuvasi korteissaan pohjolan kansan joulua hyvin sievään, tunnelmalliseen tyyliin. Suomalaiset Martta Wendelin ja Rudolf Koivu seurasivat Nyströmin jalanjälkiä herkillä ja lämpimillä satukuvituksillaan. Nykyisten kotimaisten joulukorttikuvien taiteilijoita ovat mm. Pekka Vuori, Mauri Kunnas ja Virpi Pekkala.


Rudolf Koivu

Nykyajan tekniikan kehityksestä huolimatta perinteisten joulukorttien asema ei ole uhattuna. Vuonna 1990 lähetettyjen joulukorttien määrä oli 40 miljoonaa ja vuonna 1995 luku kiipi 50 miljoonaan asti. Siitä lähtien 50 miljoonan raja on ylitetty joka vuosi. Perheitä suomessa on n. 1 444 386 (Väestörekisterikeskus, 2008), joten keskimääräinen joulukorttien määrä perhettä kohden on 35 kappaletta. Se tekee 5 326 314 väestömäärällä 9,4 korttia henkilöä kohden. Postille tästä aiheutuvat kiireet ovat onneksi opiskelijan rahapussin eduksi – Itella palkkaa tänäkin vuonna lähes 3 000 jouluapulaista joulutonttujen työtaakkaa helpottamaan…