Glögi on juomista jouluisin. Meidän glögimme on noussut evoluution polkua ylöspäin kantaäitinään saksan Glühwein: lämmitetty, mausteinen punaviini. Oli glögissämme sitten terästyksenä muutama sentti kirkasta, rommia tahi punaviiniä, ja tarjoiltiin se manteleilla ja rusinoilla tahi ilman, kylmänä tai kuumana, voittaa se saksalaisen alkuperäisversionsa mennen tullen. Erehdyin kerran maistamaan Hampurin joulumarkkinoilla Glühweinia, ja… Olenko ihan väärässä, vai eikös punaviini tarjoilla yleensä jäähdytettynä?! Joka tapauksessa, petyin luullessani saavani tavallista glögiä.
Glögin ominaismaun luovat samat mausteet, mitä käytetään pipareissakin: inkivääriä, kanelia, neilikkaa, pomeranssia, kardemummaa… Miten kummassa nämä mausteet ovat eksyneet joulun yhteyteen niin vahvasti, vaikka ne ovat niin eksoottisia? Eksoottisen eksyneitä, voisi jopa sanoa. Jostain olen jopa kuullut, että pohjoismainen kantaisä glögille on lämmitetty, maustettu viina – astetta tujumpaa tavaraa työmiesten talvipäivän lämmikkeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti