Mietin tänään kaiken touhun ja tohinan, jauhojen ja piparintuoksun keskellä, mikä luo joulun. Joulukuu on ollut omalta osaltani hyvin kiireinen ja saanut stressitason nousemaan melko tasaisesti päivien kuluessa. Eiliset jouluostokset (tuli yksi virheostos, toivottavasti saan sen huomenna korjattua), piparinleipomiset mokineen ja viimeinen työyö, tämänpäiväinen siivoaminen, piparinleipominen ja pakkaaminen - siinä on parin viime päivän kiireet. Nyt istun rauhassa tietäen, että huomenna ei tarvitse enää kiirehtiä. Aaton tullessa voin julistaa itselleni joulurauhan ja todeta: joulua edeltävä kiire ja tohina on se, joka luo joulun tunnelman, sen kaiken rauhan ja tyyneyden.
On villiä melskettä, helinää, helskettä pienten tiukujen,
on korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten.
Ja tähtöset tuikkivat lyhtyinä kilpaa noin hangella loistaen,
kun kaikki nyt juhlahan kulkunsa suuntaa, arvannet kai sen.
Kas, nythän on joulu, ja nythän on joulu, ja nythän on joulu taas ja
metsän pikkuväki juhlii, kun on rauha maas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti