Kolme yötä jouluun on! Jouluostokset onnistuivat nopeammin kuin oletin, eikä lahjapaperikaan loppunut. Murphyn laki velloo kuitenkin maailmankaikkeudessamme, joten jotainhan piti mennä myös pieleen - tai tässä tapauksessa pipariksi. En tiennyt, että piparitaikinakin voi epäonnistua! Otin onnessani vuorokauden jääkaapissa nököttäneen piparitaikinan aikomuksena leipoa siitä koko joulun piparit. Mutta kuinkas sitten kävikään. Taikinan maku oli mahtava, mutta koostumus... Se mureni käsiin! Katastrofi! En millään saanut kaulittua taikinaa, kun se jo hajosi miljoonaksi muruseksi sentin paksuisena ollessaan. Pyörittelin hädissäni taikinasta palluroita, ettei koko komeutta sentään roskakoriin joutuisi heittämään. Työnsin palleroiset uuniin, odotin jännityksellä niiden paistumista, otin ne pois uunista, annoin jäähtyä ja maistoin... MIELETÖNTÄ! Tämä taikina oli paras koskaan maistamani piparitaikina! Harmi vaan, kun koostumus oli mikä oli... Tein vain kolmasosan taikinasta tänään palleroisiksi, mutta huomenna on tehtävä loputkin palleroiset ja käytävä kaupasta ostamassa valmistaikinaa, että saa lisää pipareita. Palleroiset tulevat varmasti tekemään kauppansa, siitä olen varma.
Piparipalleroisten taikina on muuten sama kuin 4.12. tänne postaamani piparitaikina, mutta lisäsin jokaista maustetta hieman ohjeen viitemääristä, lisäsin ripauksen kardemummaa ja korvasin 0,5 dl sokerista muscovadosokerilla. Murenevuus johtui tyystin siitä, että vaahdotin taikinan valmistusvaiheessa sähkövatkaimella, älkää missään nimessä tehkö näin! Tyytykää vispaamaan puuhaarukalla tai jollain muulla, millä ei saa oikeaa vaahtoa aikaan vaikka kuinka vispaisi, ainakaan ilman lihasaitiopaineen kasvamista tähtitaivaallisiin lukemiin.
Huomenna siis vielä lisää piparinpaistoa luvassa, nyt täytyy jo kiiruhtaa viimeiseen työpäiv... tai siis työyöhön. Ja joulu lähenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti