torstai 19. helmikuuta 2009

Vihdoin vaihtelua

Laskeskelin, että olen nyt opiskellut miltei puoli vuotta lääketiedettä. Olen puoli vuotta lähempänä tulevaa ammattiani ja tulevaisuuttani. Kahdentoista vuoden pohjustus tälle puolelle vuodelle, josta olen nauttinut täysin rinnoin, ei tunnu kohtuuttomalta: olen nyt siellä, mihin kuulun. Opiskelumotivaatiokin on muuttunut, kun en enää rakenna pohjaa tulevia opintoja varten, vaan tulevaa ammattia varten. Pärjäämiseni työelämässä riippuu täysin siitä, miten minä – ja vain minä itse - hoidan asiani juuri nyt.

Jos kuitenkin kerron täyden totuuden, niin olen nyt opiskellut miltei puoli vuotta anatomiaa. En lääketiedettä, vaan anatomiaa. Koko syksy, loppuvuosi ja vielä tammikuukin oli pelkkää anatomiaa anatomian perään: oli TLAta ja EANia ja vielä DIS. Minä siis osaan tällä hetkellä ihmisen rakenteesta enemmän, kuin on inhimillistä tietää, ja enemmän, kuin tulen luultavasti ikinä osaamaan. Tämä puolivuotinen on ollut hieman kuin lukio: yleissivistävä oppilaitos, jonka jälkeen yleistieto on huipussaan – nyt vain tieto koskee ihmisen rakennetta koko maailman ja yhteiskunnan sijaan.

On ollut raskasta paneutua näin tiiviisti yhteen ja samaan aiheeseen, joten juuri alkaneet solu- ja molekyylibiologian sekä embryologian kurssit ovat lämpimästi tervetulleita. Opiskelumotivaatio on korkealla jo ihan vain siksi, etten enää joudu pänttäämään kaiken maailman plexus brachialiksia lihashermotuksineen ja dermatomeineen (jotka muuten muistan hyvinkin yksityiskohtaisesti). Ei sillä, etteivätkö nekin olisi mielenkiintoisia; liika vain on liikaa. Ei suklaakaan maistu enää hyvältä kun sitä on syönyt jo puoli kiloa.

Nyt on siis vaihteeksi hedelmäkarkkien vuoro – ai että, kun ne maistuvatkin hyviltä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti