Työhyvinvointia kaikille!

Työ koskettaa meitä jokaista eri tavalla: joku yrittää välttää työntekoa viimeiseen saakka, toiselle työ merkitsee pelkkää tienestiä normaalia elämää varten, jollekin työ on kutsumus, uraohjuksille työ on elämä. Huolimatta siitä, miten kukin työhön suhtautuu, on työhyvinvointi avainasemassa. Jos työssään ei viihdy, on seurauksena stressireaktio, työuupumus ja loppuunpalaminen. Työperäinen stressi on yleinen terveysongelma ja aiheuttaa runsaasti sairauspoissaoloja sekä psyykkisten että fyysisten syiden pakottamana.

Mistä työhyvinvointi muodostuu? Hyvinvointi ei rajaudu tässä tapauksessa vain työpaikalle, vaan myös elämään työn ulkopuolella. Kokonaisuutta voitaisiin kuvata seinällä, johon on ripustettu taulu. Viihtyisä työympäristö ja mukavat työkaverit luovat raamit, joiden sisäpuolen työn mielekkyys ja hallittavuus täyttävät. Jotta taulu miellyttäisi silmää, täytyy sitä ympäröivän seinänkin olla hyvässä kunnossa ilman lohkeilevaa maalia tai repeileviä tapetteja. Seinä kuvaa perhe-elämää ja vapaa-aikaa niin yksin kuin yhdessä touhuten tai leväten. Työn merkitystä elämässä voidaan kuvata taulun koon suhteella seinään: uraohjuksilla taulu täyttää lähes koko seinän.

Kun olet stressaantunut tai jopa jo uupunut työhösi, tulisi sinun herätä ja esittää itsellesi kysymys: Mikä elämässäni tai työssäni aiheuttaa sen? Joskus läheisen kanssa keskustelu auttaa löytämään vastauksen; he näkevät toisena osapuolena elämäsi eri kuvakulmasta. Vasta syyn löydyttyä voidaan paneutua sen korjaamiseen: tarvitsetko toimenkuvan muutosta, oman työhuoneen, vai oletko kenties unohtanut harrastukset ja itsesi huoltamisen? Oletko menettänyt tai menettämässä jonkun läheisesi? Onko elämäntilanteesi muuttunut niin, että tarvitsisit vastaavasti työhön muutosta? Asiaa ei tarvitse pohtia yksin. Sinussa ei ole mitään vikaa, työstressiä ei tarvitse hävetä. Se on luonnollinen vaste liialliseen kuormitukseen ja jatkuessaan aiheuttaa vakavampia sekä fyysisiä että psyykkisiä ongelmia.

Työterveyshuolto on järjestetty työntekijöitä ja heidän hyvinvointiaan varten. Ilman työntekijöitä ei olisi valtioita, ei edes yhteisöjä. Suomen työterveysjärjestelmä on ainutlaatuinen maailmassa, eikä sen merkitystä ole täysin ymmärretty tai välttämättä edes yritetty selittää. Olen alkanut harkita vakavasti suuntautumisvaihtoehtona työterveyttä ymmärrettyäni sen merkityksen ja monipuolisen toimenkuvan. Työterveyslääkäri ei kiusaa potilaitaan – työntekijöitä – vaan yrittää auttaa heitä jaksamaan elämäänsä, huomaamaan sen kuormittavat puolet ja keventämään niitä tavoitteenaan kokonaisuutena hyvinvoiva potilas. Työterveyslääkärinä myös oma työhyvinvointini olisi paremmin turvattu, esimerkiksi verrattuna päivystystyöhön, työn hallittavuuden ja työhön vaikuttamismahdollisuuksien takia!

Lukutoukka vauhdissa

Vielä on kesää jäljellä - noin puolet. Lukutahti senkun kiihtyy, kun ymmärsin käyttää kirjastoa hyväksi tehokkaimmalla mahdollisella tavalla, eli kirjastotätejä. Heillä on alan koulutus, he ovat lukeneet runsaasti sekä kirjallisuuden klassikoita että tuoreiden kirjailijoiden teoksia ja ennen kaikkea he istuvat neuvontatiskin takana enimmäkseen tyhjän panttina. Mikä potentiaali, mikä voimavara!

Ensimmäinen ristiretki kirjastotädin tietojen syövereihin tuotti tulosta. Luettuani Hermann Hessen kirjan Narkissos ja kultasuu, olin myyty. Kirjan teemana on rakkaus, muttei suinkaan mikään Jean Austinin maailmassa liitelevä kliseinen, romantiikkaa pursuava vaaleanpunainen röyhelö, vaan aito, pyyteetön rakkaus, ystävien keskeinen rakkaus ja ihailu sekä suurimpana kaikista äidinrakkaus (toim. huom. edellinen tarkoituksella yhdyssanana kirjoitettuna, ei siis sisällä yhdyssanavirhettä). Henkilöhahmot ovat aitoja, inhimillisen hiomattomia, epätäydellisiä ja juuri siksi niin vastustamattomia. Kultasuun huikentelevainen, edesvastuuton elämä aukesi eteeni selkeämpänä kuin mikään elokuva ikinä. Hermann Hesse palkittiin Nobelin kirjallisuuden palkinnolla vuonna 1946 "for his inspired writings which, while growing in boldness and penetration, exemplify the classical humanitarian ideals and high qualities of style".

Toinen kirjastotädin käteeni ojentama opus oli Ernest Hemingwayta, mikäpä muukaan kuin Vanhus ja meri. Kirja on kerrassaan ihastuttavan mukaansatempaava, vauhdikas tempo kietoo lukijan otteeseensa, pistää tuntemaan vanhuksen tuskat ja houreet keskellä merta taistelussa elämänsä suurimmasta saaliista. Tätä kirjaa ei tee mieli laskea käsistään, ennen kuin viimeiset sanat on luettu. Seuraavana kirjana taidan lukea vielä toisen Hemingwayn... Ernest Hemingway palkittiin Nobelin kirjallisuuden palkinnolla vuonna 1954 "for his mastery of the art of narrative, most recently demonstrated in The Old Man and the Sea, and for the influence that he has exerted on contemporary style". Kerrassaan upeaa.

Satuin myös lukemaan Päivi Alasalmen kirjan Tuo tumma nainen, joka on kertomus kahden niin erilaisen suvun yhdistymisestä ja tuhosta. Alasalmen kirjat ovat tunnettuja niiden synkeistä naiskohtaloista - niin myös tässä kirjassa. Luettu on myös erään naislääkäri-kirjailijan - jonka nimi on nyt aivan liian vaikea palauttaa muistiini, eikä googlekaan tässä näytä auttavan - kirja Kolopalloilijoiden maa. Se kertoo golfkentän ympäristön eläinten elämästä hellyyttävästi ja hauskasti, mutta kovin kömpelösti.

Näillä eväillä jatkan ahkerasti neuvonnan kirjastotätien hyväksikäyttöä - suosittelen lämpimästi muillekin!