Kaikkea sitä tuleekin mietittyä unettomina iltoina…
Seisot jättimäisellä kallionkielekkeellä (m = 25 000 kg), edestäsi kallion reunalta alkaa 100 metrin pystysuora pudotus. Ihailet rauhassa edessäsi avautumaa preeriamaisemaa: horisonttiin saakka aavaa heinäaroa mataline puskineen, satunnaisine puhvelilaumoineen ja siellä täällä jolkottelevine preeriakoirineen (niitä et kyllä nää näin korkealta, ne on liian piskuisia). Aurinko porottaa polttavan kuumasti taivaalta, jossa purjehtii vain yksi keisaripingviinin muotoinen pilvenhattara. Sinua alkaa ramaista ja päätät asettua mahallesi rautaoksidin punaamalle kivialustalle. Silmäsi ummistuvat väistämättä, kun sekä taivaalta säteilevä että kalliosta johtuva lämpö virtaa vatsan ja selän kautta sormiesi ja varpaidesi distaalisimpaankin päähän.
Havahdut tärykalvoja järisyttävään jyrinään ja pamahdukseen ja kallio nytkähtää allasi. Oletko saanut auringonpistoksen, vai mitä kummaa tapahtuu? Tuntuu uusi nytkähdys ja jyrinä yltyy, ja nyt koko maailma lähti liikkumaan edessäsi! Eikä kun, sinä lähdit liikkumaan maailman suhteen! Yrität nousta ylös, mutta rojahdat saman tien takaisin vatsallesi. Teet pikaisen tilannekartoituksen saatuasi pääsi selväksi: kallionkieleke, jolla makoilit, on lohjennut irti ja suorittaa nyt 100 metrin pikajuoksua (pystysuoraan alaspäin). Panikoit totaalisesti, etkä kykene tekemään minkäänlaisia mad survival techniqueja, vaan makaat paikallesi jähmettyneenä ja yrität tarrata kallioon kynsilläsi toivoen, että sinulla olisi gekon tahmasormet.
Viimeisinä hetkinä ennen maahan iskeytymistä mietit, josko jättimäinen rautaoksidin kyllästämä kivilohkare toimisi turvatyynyn tavoin, vai jääkö sinusta lohkareen pinnalle vain märkä läntti. Touch down! Tässä kävi … niin miten? Yritin pähkäillä tätä (mielessäni, paperille en jaksa voimakuvioita alkaa piirrellä, enkä muutenkaan tiedä millaisia kiihtyvyyksiä sisäelimet kestävät), mutta en päässyt mihinkään lopputulokseen! Nyt kaipaisin hieman apua, yksin en tästä pulmasta selviä. Haluan tietää, miten minulle loppujen lopuksi kävi…
Jussilta tuli seuraavanlainen ehdotus: "Ennen kun iskeydyt maahan niin hyppäät niin nopeesti ylöspäin että se kumoo sen sun putoamisnopeuden ja sit vaan laskeudut maahan niinkun normaalisti oisit hypänny..." Miten on, onnistuisiko tälläinen? Kivilohkareessa on kuitenkin melko paljon massaa.
lauantai 26. joulukuuta 2009
tiistai 22. joulukuuta 2009
23.12.
Päivä vaihtui, ja minä päivitän joulukalenterini viimeistä kertaa. Paljastan samaan aikaan sekä 23. että 24. päivän luukut, sillä aamulla on edessä lähtö Vuokattiin joulun viettoon, pois tietotekniikan parista.
Mietin tänään kaiken touhun ja tohinan, jauhojen ja piparintuoksun keskellä, mikä luo joulun. Joulukuu on ollut omalta osaltani hyvin kiireinen ja saanut stressitason nousemaan melko tasaisesti päivien kuluessa. Eiliset jouluostokset (tuli yksi virheostos, toivottavasti saan sen huomenna korjattua), piparinleipomiset mokineen ja viimeinen työyö, tämänpäiväinen siivoaminen, piparinleipominen ja pakkaaminen - siinä on parin viime päivän kiireet. Nyt istun rauhassa tietäen, että huomenna ei tarvitse enää kiirehtiä. Aaton tullessa voin julistaa itselleni joulurauhan ja todeta: joulua edeltävä kiire ja tohina on se, joka luo joulun tunnelman, sen kaiken rauhan ja tyyneyden.
On villiä melskettä, helinää, helskettä pienten tiukujen,
on korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten.
Ja tähtöset tuikkivat lyhtyinä kilpaa noin hangella loistaen,
kun kaikki nyt juhlahan kulkunsa suuntaa, arvannet kai sen.
Kas, nythän on joulu, ja nythän on joulu, ja nythän on joulu taas ja
metsän pikkuväki juhlii, kun on rauha maas.
Mietin tänään kaiken touhun ja tohinan, jauhojen ja piparintuoksun keskellä, mikä luo joulun. Joulukuu on ollut omalta osaltani hyvin kiireinen ja saanut stressitason nousemaan melko tasaisesti päivien kuluessa. Eiliset jouluostokset (tuli yksi virheostos, toivottavasti saan sen huomenna korjattua), piparinleipomiset mokineen ja viimeinen työyö, tämänpäiväinen siivoaminen, piparinleipominen ja pakkaaminen - siinä on parin viime päivän kiireet. Nyt istun rauhassa tietäen, että huomenna ei tarvitse enää kiirehtiä. Aaton tullessa voin julistaa itselleni joulurauhan ja todeta: joulua edeltävä kiire ja tohina on se, joka luo joulun tunnelman, sen kaiken rauhan ja tyyneyden.
On villiä melskettä, helinää, helskettä pienten tiukujen,
on korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten.
Ja tähtöset tuikkivat lyhtyinä kilpaa noin hangella loistaen,
kun kaikki nyt juhlahan kulkunsa suuntaa, arvannet kai sen.
Kas, nythän on joulu, ja nythän on joulu, ja nythän on joulu taas ja
metsän pikkuväki juhlii, kun on rauha maas.
22.12.
Joulu on lähellä, tunnen jo jouluruokien hurmaavan tuoksun nenässäni vaikka asunnossani ainoa todellinen tuoksu tulee pipareista. Jouluaamun riisipuuro luumukiisselin kera sekä lanttu- ja porkkanalaatikot ovat ehdottomia suosikkejani. Jouluaaton ohjelmat Lumiukkoineen ja Samu Sirkan joulutervehdyksineen kuuluvat yhtä lailla perinteisiin kuin joulusauna ja lahjojen jakaminenkin, mutta aattoaamuna heti sängystä ylös kömpiessä iskevä jännitys on kuitenkin kaikista parhainta joulun antia!
Tontut kurkkivat ikkunoista yhä tiuhempaan tahtiin (ei, ne eivät ole stalkkaavia naapureita), joten pitää käyttäytyä kiltisti ja lähteäkin tästä saman tein pipariostoksille.
Tontut kurkkivat ikkunoista yhä tiuhempaan tahtiin (ei, ne eivät ole stalkkaavia naapureita), joten pitää käyttäytyä kiltisti ja lähteäkin tästä saman tein pipariostoksille.
maanantai 21. joulukuuta 2009
21.12.
Kolme yötä jouluun on! Jouluostokset onnistuivat nopeammin kuin oletin, eikä lahjapaperikaan loppunut. Murphyn laki velloo kuitenkin maailmankaikkeudessamme, joten jotainhan piti mennä myös pieleen - tai tässä tapauksessa pipariksi. En tiennyt, että piparitaikinakin voi epäonnistua! Otin onnessani vuorokauden jääkaapissa nököttäneen piparitaikinan aikomuksena leipoa siitä koko joulun piparit. Mutta kuinkas sitten kävikään. Taikinan maku oli mahtava, mutta koostumus... Se mureni käsiin! Katastrofi! En millään saanut kaulittua taikinaa, kun se jo hajosi miljoonaksi muruseksi sentin paksuisena ollessaan. Pyörittelin hädissäni taikinasta palluroita, ettei koko komeutta sentään roskakoriin joutuisi heittämään. Työnsin palleroiset uuniin, odotin jännityksellä niiden paistumista, otin ne pois uunista, annoin jäähtyä ja maistoin... MIELETÖNTÄ! Tämä taikina oli paras koskaan maistamani piparitaikina! Harmi vaan, kun koostumus oli mikä oli... Tein vain kolmasosan taikinasta tänään palleroisiksi, mutta huomenna on tehtävä loputkin palleroiset ja käytävä kaupasta ostamassa valmistaikinaa, että saa lisää pipareita. Palleroiset tulevat varmasti tekemään kauppansa, siitä olen varma.
Piparipalleroisten taikina on muuten sama kuin 4.12. tänne postaamani piparitaikina, mutta lisäsin jokaista maustetta hieman ohjeen viitemääristä, lisäsin ripauksen kardemummaa ja korvasin 0,5 dl sokerista muscovadosokerilla. Murenevuus johtui tyystin siitä, että vaahdotin taikinan valmistusvaiheessa sähkövatkaimella, älkää missään nimessä tehkö näin! Tyytykää vispaamaan puuhaarukalla tai jollain muulla, millä ei saa oikeaa vaahtoa aikaan vaikka kuinka vispaisi, ainakaan ilman lihasaitiopaineen kasvamista tähtitaivaallisiin lukemiin.
Huomenna siis vielä lisää piparinpaistoa luvassa, nyt täytyy jo kiiruhtaa viimeiseen työpäiv... tai siis työyöhön. Ja joulu lähenee.
Piparipalleroisten taikina on muuten sama kuin 4.12. tänne postaamani piparitaikina, mutta lisäsin jokaista maustetta hieman ohjeen viitemääristä, lisäsin ripauksen kardemummaa ja korvasin 0,5 dl sokerista muscovadosokerilla. Murenevuus johtui tyystin siitä, että vaahdotin taikinan valmistusvaiheessa sähkövatkaimella, älkää missään nimessä tehkö näin! Tyytykää vispaamaan puuhaarukalla tai jollain muulla, millä ei saa oikeaa vaahtoa aikaan vaikka kuinka vispaisi, ainakaan ilman lihasaitiopaineen kasvamista tähtitaivaallisiin lukemiin.
Huomenna siis vielä lisää piparinpaistoa luvassa, nyt täytyy jo kiiruhtaa viimeiseen työpäiv... tai siis työyöhön. Ja joulu lähenee.
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
20.12.
On se kumma, kun pitkästä aikaa ensimmäisen hyvin nukutun yön jälkeen herää täynnä energiaa ja huomaakin illalla, että kämppä on siivottu, laukut purettu, pyykit viikattu, muutama koneellinen pyykkiä pesty, piparitaikina leivottu (huomenna vuorossa paistaminen!) ja elokuvissakin on käyty. Muuten lähtisin vielä pitkälle juoksulenkille, mutta työ kutsuu jo reilu tunnin päästä, joten huomenna sitten. Joululahjaostosten jälkeen.
Joululahjojen ostaminen osaa sitten olla hankalaa. Jonain vuonna onnistaa ja ymmärtää ostaa ne jo reilusti etuajassa, mutta toisina vuosina... No, toisinaan tulee jätettyä kaikkien lahjojen osto viime tinkaan. Tänä vuonna näin pääsi käymään. Huomenna aion kierrellä kauppoja niin kauan, kunnes joka ikinen joululahja on hommattuna. Ei joulustressiä, vaan joulupakko. Pakko. Pakko! Joulu on kivaa, ihan varmasti on.
Joululahjojen ostaminen osaa sitten olla hankalaa. Jonain vuonna onnistaa ja ymmärtää ostaa ne jo reilusti etuajassa, mutta toisina vuosina... No, toisinaan tulee jätettyä kaikkien lahjojen osto viime tinkaan. Tänä vuonna näin pääsi käymään. Huomenna aion kierrellä kauppoja niin kauan, kunnes joka ikinen joululahja on hommattuna. Ei joulustressiä, vaan joulupakko. Pakko. Pakko! Joulu on kivaa, ihan varmasti on.
torstai 17. joulukuuta 2009
17.12.
Nyt on tullut joulukalenteriini pienen hengähdystauon paikka, sillä lähden huomenna heti iltapäivällä herättyäni (huomhuom, olen yötöissä, joten nukun n. klo 6:00-15:00) Tahkolle kaveriporukalla laskettelemaan. Takaisin tulen lauantai-iltana, mutten tiedä kuinka myöhään! Joten ainakin perjantain 18.12. luukku tulee uupumaan, kenties myös lauantain 19.12. luukku. Joulukalenteri pahoittelee!
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
16.12.
"Koko suku jouluaattona kännissä", lauletaan Leevi And The Leavingsin kappaleessa. Sanat iskevät minuun kuin poppamiehen neula minua esittävään voodoo-nukkeen. Mikä meissä suomalaisissa on vikana, kun joulukin pitää pilata viinalla? Joulun pitäisi olla rauhoittumisen ja yhdessäolon juhla, jouluun pitäisi kuulua rakkaus ja hyvä tahto. Alkoholia jouluna voi nauttia lasillisen tai pari, mutta itsensä humalaan juominen on mielestäni pyhäinhäväistys. Kulttuurissamme on jo valmiiksi riittävästi tekosyitä kansalliseen humalahakuiseen juomiseen ja yksi niistä lähes välittömästi joulun jälkeen (lue: uusi vuosi), joten miksi pilata joulun kaunis aate niin piittaamattomasti ja julmasti?
Matti Näsän sanoin: "Kenen idea, mää kysyn! Kyllä mua.. ku mua ei ny huvita oikeen niinku tää yhtään..."
P.S. H1N1-rokote otettu, sivuvaikutuksina järkyttävä selkäkipu ja hengenahdistus. Najs!
Matti Näsän sanoin: "Kenen idea, mää kysyn! Kyllä mua.. ku mua ei ny huvita oikeen niinku tää yhtään..."
P.S. H1N1-rokote otettu, sivuvaikutuksina järkyttävä selkäkipu ja hengenahdistus. Najs!
tiistai 15. joulukuuta 2009
15.12.
Glögi on juomista jouluisin. Meidän glögimme on noussut evoluution polkua ylöspäin kantaäitinään saksan Glühwein: lämmitetty, mausteinen punaviini. Oli glögissämme sitten terästyksenä muutama sentti kirkasta, rommia tahi punaviiniä, ja tarjoiltiin se manteleilla ja rusinoilla tahi ilman, kylmänä tai kuumana, voittaa se saksalaisen alkuperäisversionsa mennen tullen. Erehdyin kerran maistamaan Hampurin joulumarkkinoilla Glühweinia, ja… Olenko ihan väärässä, vai eikös punaviini tarjoilla yleensä jäähdytettynä?! Joka tapauksessa, petyin luullessani saavani tavallista glögiä.
Glögin ominaismaun luovat samat mausteet, mitä käytetään pipareissakin: inkivääriä, kanelia, neilikkaa, pomeranssia, kardemummaa… Miten kummassa nämä mausteet ovat eksyneet joulun yhteyteen niin vahvasti, vaikka ne ovat niin eksoottisia? Eksoottisen eksyneitä, voisi jopa sanoa. Jostain olen jopa kuullut, että pohjoismainen kantaisä glögille on lämmitetty, maustettu viina – astetta tujumpaa tavaraa työmiesten talvipäivän lämmikkeeksi.
Glögin ominaismaun luovat samat mausteet, mitä käytetään pipareissakin: inkivääriä, kanelia, neilikkaa, pomeranssia, kardemummaa… Miten kummassa nämä mausteet ovat eksyneet joulun yhteyteen niin vahvasti, vaikka ne ovat niin eksoottisia? Eksoottisen eksyneitä, voisi jopa sanoa. Jostain olen jopa kuullut, että pohjoismainen kantaisä glögille on lämmitetty, maustettu viina – astetta tujumpaa tavaraa työmiesten talvipäivän lämmikkeeksi.
maanantai 14. joulukuuta 2009
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
13.12.
Sunnuntai 13.12. Pyhän Lucian päivä ja kolmas adventti.
Ulkona on -10 astetta ja pakkanen on yhä kiristymään päin. Hieman (ehkä sentin verran) luntakin on satanut maalaten maiseman hieman valoisammaksi näin valon päivän kunniaksi. Edelleen korostan, että joulun pyhillä, tahi millään muillakaan pyhillä, ei ole minulle minkäänlaista uskonnollista merkitystä, olen lähinnä tapakristitty - minusta on ihanaa ajatella, ettei nyt ole mikään tavallinen sunnuntai! Siispä glögi lämpenemään, kynttilät palamaan ja D-vitamiinia nassuun.
Pyhä Lucia
Taivaalla tähtivyö
kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.
Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä lucia.
Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,
Pyhä lucia.
Ulkona on -10 astetta ja pakkanen on yhä kiristymään päin. Hieman (ehkä sentin verran) luntakin on satanut maalaten maiseman hieman valoisammaksi näin valon päivän kunniaksi. Edelleen korostan, että joulun pyhillä, tahi millään muillakaan pyhillä, ei ole minulle minkäänlaista uskonnollista merkitystä, olen lähinnä tapakristitty - minusta on ihanaa ajatella, ettei nyt ole mikään tavallinen sunnuntai! Siispä glögi lämpenemään, kynttilät palamaan ja D-vitamiinia nassuun.
Pyhä Lucia
Taivaalla tähtivyö
kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.
Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä lucia.
Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,
Pyhä lucia.
lauantai 12. joulukuuta 2009
12.12.
Joulukalentereita on kaikenlaisia: on suklaakalenteria, perinteistä kuvakalenteria ja jopa lelukalenteria. Televisiostakin lähetetään erilaisia kalenteriohjelmia, yleensä tosin pienille lapsille suunnattuna. Tänä jouluna en ole ehtinyt pahemmin televisiota seurata, aikani on kulunut johonkin ihan muuhun - älkää kysykö mihin, kun en itsekään osaa sanoa. En tiedä, meneekö televisiossa jännittäviä uusia sarjoja tai näytetäänkö siellä jokin hyvä elokuva, saati sitten onko tänä jouluna lainkaan hyviä joulukalenteriohjelmia!
Eräs joulukalenteri on pinttynyt mieleeni tiukemmin kuin pohjaan palanut joulupuuro: nimittäin The Joulukalenteri. Matti Näsän, perhe Santasen ja kumppaneiden seikkailut olivat, ja ovat edelleen, Laatuviihdettä isolla L:llä kun sarja vuonna 1997 ensimmäisen kerran esitettiin ja kun se näytettiin uusintana pari vuotta sitten. Silloin heräsin jopa keskellä yötä katsomaan edellispäivän jakson uusintana, jos en sitä päivällä ollut nähnyt.
The Joulukalenterin kaikki jaksot löytyvät Youtubesta, mutta niiden katsominen siellä ei ole sama asia, kuin sarjan seuraaminen televisiosta. Perinteiseen malliin on jännittävää aina odottaa seuraavaan päivään, ennen kuin pystyy seuraavan jakson näkemään – Youtubessa voi katsoa vaikka kaikki jaksot kerralla, ja jännitysmomentti puuttuu kokonaan. Joulukalentereissa odotus ja jännitys on juuri se seikka, joka niissä kiehtoo, ja ilman sitä ei joulukalenteri ole joulukalenteri!
Seikka on saletti!
Eräs joulukalenteri on pinttynyt mieleeni tiukemmin kuin pohjaan palanut joulupuuro: nimittäin The Joulukalenteri. Matti Näsän, perhe Santasen ja kumppaneiden seikkailut olivat, ja ovat edelleen, Laatuviihdettä isolla L:llä kun sarja vuonna 1997 ensimmäisen kerran esitettiin ja kun se näytettiin uusintana pari vuotta sitten. Silloin heräsin jopa keskellä yötä katsomaan edellispäivän jakson uusintana, jos en sitä päivällä ollut nähnyt.
The Joulukalenterin kaikki jaksot löytyvät Youtubesta, mutta niiden katsominen siellä ei ole sama asia, kuin sarjan seuraaminen televisiosta. Perinteiseen malliin on jännittävää aina odottaa seuraavaan päivään, ennen kuin pystyy seuraavan jakson näkemään – Youtubessa voi katsoa vaikka kaikki jaksot kerralla, ja jännitysmomentti puuttuu kokonaan. Joulukalentereissa odotus ja jännitys on juuri se seikka, joka niissä kiehtoo, ja ilman sitä ei joulukalenteri ole joulukalenteri!
Seikka on saletti!
perjantai 11. joulukuuta 2009
11.12.
Joulukuun alkupuolella voit löytää silloin tällöin postilaatikostasi päiväpostin seasta jotain uutta: sinne eksyneet pari joulukorttia. Päivien edetessä kohti joulukuun puoliväliä tämä harvinaisuus ei olekaan enää harvinaisuus - kortteja alkaa tupsahdella useampi kappale joka päivä. Ilmiö on verrattavissa lintujen muuttoliikkeeseen, kun ensimmäisien aikaisien, rohkeiden yksilöiden perässä seuraa lopulta koko parvi, ja lopulta myös viimeiset hitaimmat matkantekijät. Nämä värikkäät tervehdykset sukulaisilta ja tuttavilta, jopa sellaisilta joiden olemassaoloa et ole tullut ajatelleeksi aikoihin, ovat pieniä osoituksia siitä, että sinua muistetaan.
Englantia pidetään joulukorttien kehtona. Joulutervehdyksen perinne alkoi englantilaisten sisäoppilaitosten oppilaiden jouluaineista, jotka lähetettiin oppilaiden koteihin, sekä myös joulun alla lähetetyistä käyntikorteista, joita ihmiset lähettelivät runon kera ystävilleen ja sukulaisilleen. Vuonna 1843 syntyi ensimmäinen joulutervehdys kuvallisen kortin muodossa Sir Henry Colen tilauksesta. Joulukorttien suosio levisi nopeasti muualle Eurooppaan, ja Saksasta tuli joulukorttimarkkinoiden kiistämätön haltija aina 1800-luvun lopulle asti. Joulukorttien levikki suureni painotekniikan ja postinkulun kehityksen, hintatason alenemisen ja postimerkkien käyttöönoton ansiosta.
Suomeen joulukortit eivät saapuneet kovin paljoa jälkijunassa, tännekin ne ilmestyivät 1800-luvun puolivälissä. Korttien lähettämistä rajottava tekijä oli kirjoitustaito, joka ei ollut tuolloin kovin kummoinen kansan keskuudessa. Avoimia joulukortteja ei saanut lähettää, vaan ne oli suljettava kirjekuoriin. Postikortti virallistettiin Suomessa omana lähetyslajinaan syksyllä 1871, mutta sen yleistyminen vei aikansa. Tapa levisi varakkaiden ja kaupunkilaisten keskuudesta pikkuhiljaa myös maaseudulle ja työväestöön. Leviämistä kuvaa hyvin postin tilastot, joissa joulukorttien lähetysluku vuonna 1882 oli noin 100 000 kpl. Vuoden 1900 vastaava luku oli jo 800 000, mutta viisi vuotta myöhemmin jo 2,7 miljoonaa.
Ensimmäiset Suomessa käytetyt joulukortit olivat lähinnä saksalaista tai ruotsalaista tuotantoa. Joulukorttien kuvitukselle merkittävä henkilö oli ruotsalainen kuvataiteilija Jenny Nyström, jonka tärkein luomus oli perinteinen pohjoismainen tonttuhahmo – hänen kuvituksensa elää yhä meidän aikamme käsityksessä siitä, millainen joulutonttu on. Tonttuaiheen lisäksi hän kuvasi korteissaan pohjolan kansan joulua hyvin sievään, tunnelmalliseen tyyliin. Suomalaiset Martta Wendelin ja Rudolf Koivu seurasivat Nyströmin jalanjälkiä herkillä ja lämpimillä satukuvituksillaan. Nykyisten kotimaisten joulukorttikuvien taiteilijoita ovat mm. Pekka Vuori, Mauri Kunnas ja Virpi Pekkala.
Rudolf Koivu
Nykyajan tekniikan kehityksestä huolimatta perinteisten joulukorttien asema ei ole uhattuna. Vuonna 1990 lähetettyjen joulukorttien määrä oli 40 miljoonaa ja vuonna 1995 luku kiipi 50 miljoonaan asti. Siitä lähtien 50 miljoonan raja on ylitetty joka vuosi. Perheitä suomessa on n. 1 444 386 (Väestörekisterikeskus, 2008), joten keskimääräinen joulukorttien määrä perhettä kohden on 35 kappaletta. Se tekee 5 326 314 väestömäärällä 9,4 korttia henkilöä kohden. Postille tästä aiheutuvat kiireet ovat onneksi opiskelijan rahapussin eduksi – Itella palkkaa tänäkin vuonna lähes 3 000 jouluapulaista joulutonttujen työtaakkaa helpottamaan…
Englantia pidetään joulukorttien kehtona. Joulutervehdyksen perinne alkoi englantilaisten sisäoppilaitosten oppilaiden jouluaineista, jotka lähetettiin oppilaiden koteihin, sekä myös joulun alla lähetetyistä käyntikorteista, joita ihmiset lähettelivät runon kera ystävilleen ja sukulaisilleen. Vuonna 1843 syntyi ensimmäinen joulutervehdys kuvallisen kortin muodossa Sir Henry Colen tilauksesta. Joulukorttien suosio levisi nopeasti muualle Eurooppaan, ja Saksasta tuli joulukorttimarkkinoiden kiistämätön haltija aina 1800-luvun lopulle asti. Joulukorttien levikki suureni painotekniikan ja postinkulun kehityksen, hintatason alenemisen ja postimerkkien käyttöönoton ansiosta.
Suomeen joulukortit eivät saapuneet kovin paljoa jälkijunassa, tännekin ne ilmestyivät 1800-luvun puolivälissä. Korttien lähettämistä rajottava tekijä oli kirjoitustaito, joka ei ollut tuolloin kovin kummoinen kansan keskuudessa. Avoimia joulukortteja ei saanut lähettää, vaan ne oli suljettava kirjekuoriin. Postikortti virallistettiin Suomessa omana lähetyslajinaan syksyllä 1871, mutta sen yleistyminen vei aikansa. Tapa levisi varakkaiden ja kaupunkilaisten keskuudesta pikkuhiljaa myös maaseudulle ja työväestöön. Leviämistä kuvaa hyvin postin tilastot, joissa joulukorttien lähetysluku vuonna 1882 oli noin 100 000 kpl. Vuoden 1900 vastaava luku oli jo 800 000, mutta viisi vuotta myöhemmin jo 2,7 miljoonaa.
Ensimmäiset Suomessa käytetyt joulukortit olivat lähinnä saksalaista tai ruotsalaista tuotantoa. Joulukorttien kuvitukselle merkittävä henkilö oli ruotsalainen kuvataiteilija Jenny Nyström, jonka tärkein luomus oli perinteinen pohjoismainen tonttuhahmo – hänen kuvituksensa elää yhä meidän aikamme käsityksessä siitä, millainen joulutonttu on. Tonttuaiheen lisäksi hän kuvasi korteissaan pohjolan kansan joulua hyvin sievään, tunnelmalliseen tyyliin. Suomalaiset Martta Wendelin ja Rudolf Koivu seurasivat Nyströmin jalanjälkiä herkillä ja lämpimillä satukuvituksillaan. Nykyisten kotimaisten joulukorttikuvien taiteilijoita ovat mm. Pekka Vuori, Mauri Kunnas ja Virpi Pekkala.
Rudolf Koivu
Nykyajan tekniikan kehityksestä huolimatta perinteisten joulukorttien asema ei ole uhattuna. Vuonna 1990 lähetettyjen joulukorttien määrä oli 40 miljoonaa ja vuonna 1995 luku kiipi 50 miljoonaan asti. Siitä lähtien 50 miljoonan raja on ylitetty joka vuosi. Perheitä suomessa on n. 1 444 386 (Väestörekisterikeskus, 2008), joten keskimääräinen joulukorttien määrä perhettä kohden on 35 kappaletta. Se tekee 5 326 314 väestömäärällä 9,4 korttia henkilöä kohden. Postille tästä aiheutuvat kiireet ovat onneksi opiskelijan rahapussin eduksi – Itella palkkaa tänäkin vuonna lähes 3 000 jouluapulaista joulutonttujen työtaakkaa helpottamaan…
torstai 10. joulukuuta 2009
10.12.
Eksyin kauppaan ja erehdyin ostamaan Fazerin piparkakkusuklaata. Miten tässä näin kävi? No, olkoot tänään tämän viikon herkkupäivä.
Rakastan suklaata, joulusuklaata ja pipareita, joten ajattelin, ettei piparisuklaa voi olla huono valinta - itseasiassa olen himoinnut tätä jo marraskuun alusta lähtien. Täytyy myöntää, ettei tämä piparisuklaa ollut aivan sitä, mitä olisin toivonut. Suklaa maistuu perinteiseltä Fazerin siniseltä (se ei ikinä voi mennä pieleen), jonka seassa pienet piparimuruset rouskuvat ilahduttavasti. Koostumuksesta täydet pisteet, tykkään. Piparin maku ei kuitenkaan löydä tietään maitosuklaan läpi, eikä suklaa saa sitä mukavaa joulun vivahdetta, jota olisin siltä toivonut. Perinteinen joulusuklaa on edelleen ykkössuosikkini, se sentään maistuu joululta, mutta ei tämäkään ostos hukkaan mennyt; varmasti koko levy tekee katoamistempun alta aikayksikön. ;)
Rakastan suklaata, joulusuklaata ja pipareita, joten ajattelin, ettei piparisuklaa voi olla huono valinta - itseasiassa olen himoinnut tätä jo marraskuun alusta lähtien. Täytyy myöntää, ettei tämä piparisuklaa ollut aivan sitä, mitä olisin toivonut. Suklaa maistuu perinteiseltä Fazerin siniseltä (se ei ikinä voi mennä pieleen), jonka seassa pienet piparimuruset rouskuvat ilahduttavasti. Koostumuksesta täydet pisteet, tykkään. Piparin maku ei kuitenkaan löydä tietään maitosuklaan läpi, eikä suklaa saa sitä mukavaa joulun vivahdetta, jota olisin siltä toivonut. Perinteinen joulusuklaa on edelleen ykkössuosikkini, se sentään maistuu joululta, mutta ei tämäkään ostos hukkaan mennyt; varmasti koko levy tekee katoamistempun alta aikayksikön. ;)
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
9.12.
Jouluun kuuluu tärkeänä osana suuri määrä erilaisia perinteitä. On joulusiivousta, adventtia, joulukalenteria, joulukoristeita, jouluruokia... Aivan omaa luokkaansa ovat jouluaaton tapahtumat. Aattona tapahtumien kulku on tarkasti ennalta määritelty ja kaavasta liiaksi poikkeaminen on perinteiden rikkomista.
Muutama joulu sitten poikkesimme äidin kanssa totutusta kaavasta melko radikaalisti - lähdimme Kiinaan viikon matkalle. Vietimme kuitenkin jouluaaton noin viikon etuajassa syöden jouluaterian ja lahjat jakaen. Kiinassa jouluaatto ei tuntunut lainkaan jouluaatolta, sillä lumi puuttui ja jouluperinteitä oli liki mahdoton noudattaa vieraassa maassa. Erilainen joulu oli myös pari joulua sitten, kun vietimme aaton Ukko-Hallalla lasketellen. Joulun tunnelma oli kohdallaan: vietimme aamupäivän rinteessä, lunta oli riittämiin, jouluateria maistui maukkaalta ja lahjojakin oli muutama jaettavana. Tänä vuonna on vuorossa joulu Vuokatissa, saa nähdä löytääkö joulun tunnelma yhä meidän luoksemme.
Mutta mikä luo joulun? Voiko joulu tuntua joululta poissa kotoa, jopa ulkomailla, ilman lunta ja keskitalven pimeyttä?
Muutama joulu sitten poikkesimme äidin kanssa totutusta kaavasta melko radikaalisti - lähdimme Kiinaan viikon matkalle. Vietimme kuitenkin jouluaaton noin viikon etuajassa syöden jouluaterian ja lahjat jakaen. Kiinassa jouluaatto ei tuntunut lainkaan jouluaatolta, sillä lumi puuttui ja jouluperinteitä oli liki mahdoton noudattaa vieraassa maassa. Erilainen joulu oli myös pari joulua sitten, kun vietimme aaton Ukko-Hallalla lasketellen. Joulun tunnelma oli kohdallaan: vietimme aamupäivän rinteessä, lunta oli riittämiin, jouluateria maistui maukkaalta ja lahjojakin oli muutama jaettavana. Tänä vuonna on vuorossa joulu Vuokatissa, saa nähdä löytääkö joulun tunnelma yhä meidän luoksemme.
Mutta mikä luo joulun? Voiko joulu tuntua joululta poissa kotoa, jopa ulkomailla, ilman lunta ja keskitalven pimeyttä?
tiistai 8. joulukuuta 2009
maanantai 7. joulukuuta 2009
7.12.
Kahtena aiempana jouluna minut on pestattu joulupukin apuriksi, ja niin sattui tänäkin vuonna, että kutsu tonttuhommiin ilmestyi postilaatikkooni. Mistä on kyse, vai? Joulukorteista! Olen yksi niistä reippaista tontuista, jotka käsittelevät sitä valtavaa joulukorttimerta, joka tulvii postin lajittelukeskusten ovista, ikkunoista ja lattiakaivoista. Postin leivissä tässä siis ollaan. Tonttutyö joulukorttien kimpussa tarjoaa mukavaa lisätienestiä vuoden vaihteeseen. Tänä vuonna tämä tuntuu jo perinteeltä luoden omalta osaltaan joulumieltä, kun saa nähdä läpikotaisin tämän vuoden joulukorttitarjonnan, ja katsella, mihin kaikkialle Kuopiosta joulukortteja lähetetäänkään.
Koko viikoksi on luvattu lisäksi pikkupakkasta, mikä saa hymyn herkiämään ja joululaulut pulppuamaan ilmoille! Alkava viikko näyttää mitä parhaimmalta, joten sen kunniaksi voikin lauleskella.
Koko viikoksi on luvattu lisäksi pikkupakkasta, mikä saa hymyn herkiämään ja joululaulut pulppuamaan ilmoille! Alkava viikko näyttää mitä parhaimmalta, joten sen kunniaksi voikin lauleskella.
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
6.12.
En ole kummoinen historian ystävä, enkä hevin muista merkittävien historiallisten tapahtumien vuosilukuja saati sitten tarkkoja päivämääriä. Isänmaallinen minä kuitenkin olen ja muistan sen tärkeimmän päivämäärän - itsenäistymispäivämme. Suomi on ollut itsenäinen tänään, 6.12, kaiken kaikkiaan 92 vuotta.
Itsenäisyyspäivän perinteenä olemme aina katsoneet itsenäisyyspäivän vastaanoton televisiosta - samoin kuin lähes 2 000 000 suomalaista. Ohjelma on oikeastaan tappavan tylsää katsottavaa, muutama tunti pelkkää kättelyä ja vieraiden kävelyä. Hyvä on, myönnetään, vieraiden pukuloiston ja julkkisten bongauksen takiahan sitä katsotaan, jokainen haluaa nähdä pilkahduksen seurapiirielämästä valtakuntamme katolta. Pukuja myös arvostellaan (ainakin meidän perheessämme) rankasti pienintä yksityiskohtaa myöten. Upea tapa opettaa lapset arvostelemaan muita, vaikka se onnistuukin vain kerran vuodessa!
Tänään on myös toinen adventtipäivä. Vaikka adventilla onkin uskonnollinen pohja, minulle sillä on lähinnä perinnemerkitys. Se toimii ikäänkuin supistettuna joulukalenterina, jossa on 24 luukun sijasta neljä luukkua. Kaksi mennyt, kaksi jäljellä.
Itsenäisyyspäivän perinteenä olemme aina katsoneet itsenäisyyspäivän vastaanoton televisiosta - samoin kuin lähes 2 000 000 suomalaista. Ohjelma on oikeastaan tappavan tylsää katsottavaa, muutama tunti pelkkää kättelyä ja vieraiden kävelyä. Hyvä on, myönnetään, vieraiden pukuloiston ja julkkisten bongauksen takiahan sitä katsotaan, jokainen haluaa nähdä pilkahduksen seurapiirielämästä valtakuntamme katolta. Pukuja myös arvostellaan (ainakin meidän perheessämme) rankasti pienintä yksityiskohtaa myöten. Upea tapa opettaa lapset arvostelemaan muita, vaikka se onnistuukin vain kerran vuodessa!
Tänään on myös toinen adventtipäivä. Vaikka adventilla onkin uskonnollinen pohja, minulle sillä on lähinnä perinnemerkitys. Se toimii ikäänkuin supistettuna joulukalenterina, jossa on 24 luukun sijasta neljä luukkua. Kaksi mennyt, kaksi jäljellä.
lauantai 5. joulukuuta 2009
5.12.
Coenin veljekset osaavat aina yllättää. Tällä hetkellä elokuvateattereissa pyörii "A Serious Man", joka sai minut olemaan hyvällä tavalla yhtä kysymysmerkkiä. Eräs nainen kiteytti elokuvan olemuksen hienosti yhdellä sanalla: epäelokuva. Tosiaan, oli kuin olisi katsellut sivusta pätkää - hieman epäonnisempaa sellaista - jonkun toisen ihmisen elämästä. Olen tyytyväinen, että valitsimme juuri tämän elokuvan, kun toisena vaihtoehtona olisi ollut ennalta arvattava Hollywood-pläjäys.
Hyvällä omatunnolla kehotan kaikkia katsomaan hieman erilaisia elokuvia aina silloin tällöin, ne rikkovat arkea ja avartavat hieman omaa elämänkatsomusta ja sopivat siten myös joulunajan arvoihin. Suvaitsevaisuus, avarakatseisuus, hyväksyntä... Niiden opettelu on helppo aloittaa elokuvia katsomalla.
Kommentoikaa ihmeessä tähän kirjoitukseen teidän lempielokuvanne tai mielenkiintoisimmat elokuvat, joita olette nähneet. Näin saadaan laatu kiertämään!
Hyvällä omatunnolla kehotan kaikkia katsomaan hieman erilaisia elokuvia aina silloin tällöin, ne rikkovat arkea ja avartavat hieman omaa elämänkatsomusta ja sopivat siten myös joulunajan arvoihin. Suvaitsevaisuus, avarakatseisuus, hyväksyntä... Niiden opettelu on helppo aloittaa elokuvia katsomalla.
Kommentoikaa ihmeessä tähän kirjoitukseen teidän lempielokuvanne tai mielenkiintoisimmat elokuvat, joita olette nähneet. Näin saadaan laatu kiertämään!
perjantai 4. joulukuuta 2009
4.12.
Piparitaikina, tuoksu ihana,
mietin: Maistuuko se samalta?
Maistan,
haistan,
ja maistan taas,
ja kas! taikina jo katoaa!
Taikinan huumasta sitten muistan,
pitäähän minulla olla jotain,
mitä uunissa paistan.
Tein tänään piparitaikinan, joka nyt nököttää jääkaapissa vuorokauden, ennenkuin siitä pääsee leipomaan pipareita. Resepti on äitini hyväksi havaitsema, eikä ajan hammas ole päässyt siihen puremaan - reseptihän näyttäisi olevan eräästä lehdestä vuodelta 1978! Viimeksi olemme tehneet piparit taikinasta lähtien joskus miljoonia vuosia sitten, joten käytännön arvostelun muokkaan tämän päivän joulukalenteriin myöhemmin, halukkaat voivat sitä odotella. Äitini mukaan ohjeella tulee hyvin mureita pipareita, ei siis kivikovia koppuroita, joten piparkakkutalon perustaksi rakennusvirasto ei tätä taikinaa suosittele.
Tässä tämä kuuluisa resepti kaikkien piparinnälkäisten iloksi!
Kaaviloitavat joulupiparit (HYVÄ!)
250 g margariinia tai voita
2 dl sokeria
3/4 dl siirappia
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
2 tl pomeranssinkuorta
1/2 tl suolaa
1 muna
6 1/2 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
2 tl soodaa
Mittaa kattilaan rasva, sokeri, siirappi ja mausteet. Kiehauta sekoittaen (puuhaarukalla). Anna seoksen hieman jäähtyä.
Vatkaa seosta puuhaarukalla hetki kunnes se muuttuu vaaleammaksi. Lisää nyt muna ja vaahdota vielä jonkin aikaa (puuhaarukalla).
Sekoita jauhot ja sooda. Kaada se mausterasvaseokseen. Sekoita taikina. Pane muoviin ja vie vuorokaudeksi kylmään.
Kaaviloi taikina kahdessa-kolmessa erässä kevyesti jauhotetulla pöydällä aika ohueksi levyksi. Ota siitä muoteilla kakkusia ja paista ne 225-250°C lämmössä. Jäähdytä valmiit piparit tasaisella alustalla.
Näin minä sen tein: Minähän en pipareihin margariinia pistä, kun niitä saa vain kerran vuodessa. Voita sen olla pitää! Jauhoina minulla oli Sunnuntai erikoisvehnäjauhoja, joista 1/2 dl korvasin ruisjauhoilla. Pomeranssinkuorta ei ollut tuon nimisenä kaupan maustehyllyllä; jauhettu pomeranssi löytyi, joten käytin sitä.
Valmiiden piparien arvostelu: Hmm, koostumus miellyttävä. Itse pidän pipareista melkein raa'aksi jätettynä, niin että reunat ovat rapeat, mutta keskusta hieman pehmeä. Näissä se onnistuu, mutta myös hyvin paistuneet (lue: melkein palaneet) piparit tuntuvat ja maistuvat hyviltä! Kirpakkuutta olisi saanut olla enemmän, mikäköhän mauste sen saisi aikaan? Suolaa ei ainakaan yhtään tuota 1/2 tl enempää, mielummin hieman vähemmänkin. Lempeitä ja hyviä pipareita, eivät kaupan piparit kilpaile samassa sarjassa. Tämä pipariohje pääsee jatkokäsittelyyn, mutta vasta ensi jouluna!
Lisähuomio toisen taikinasatsin tiimoilta: älkää missään nimessä vaahdottako taikinaa sähkövatkaimella, vaan puuhaarukalla. Sähkövatkaimella vaahdottaminen tekee taikinan mahdottoman murenevaksi, niin ettei sitä saa edes kaulittua.
mietin: Maistuuko se samalta?
Maistan,
haistan,
ja maistan taas,
ja kas! taikina jo katoaa!
Taikinan huumasta sitten muistan,
pitäähän minulla olla jotain,
mitä uunissa paistan.
Tein tänään piparitaikinan, joka nyt nököttää jääkaapissa vuorokauden, ennenkuin siitä pääsee leipomaan pipareita. Resepti on äitini hyväksi havaitsema, eikä ajan hammas ole päässyt siihen puremaan - reseptihän näyttäisi olevan eräästä lehdestä vuodelta 1978! Viimeksi olemme tehneet piparit taikinasta lähtien joskus miljoonia vuosia sitten, joten käytännön arvostelun muokkaan tämän päivän joulukalenteriin myöhemmin, halukkaat voivat sitä odotella. Äitini mukaan ohjeella tulee hyvin mureita pipareita, ei siis kivikovia koppuroita, joten piparkakkutalon perustaksi rakennusvirasto ei tätä taikinaa suosittele.
Tässä tämä kuuluisa resepti kaikkien piparinnälkäisten iloksi!
Kaaviloitavat joulupiparit (HYVÄ!)
250 g margariinia tai voita
2 dl sokeria
3/4 dl siirappia
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
2 tl pomeranssinkuorta
1/2 tl suolaa
1 muna
6 1/2 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
2 tl soodaa
Mittaa kattilaan rasva, sokeri, siirappi ja mausteet. Kiehauta sekoittaen (puuhaarukalla). Anna seoksen hieman jäähtyä.
Vatkaa seosta puuhaarukalla hetki kunnes se muuttuu vaaleammaksi. Lisää nyt muna ja vaahdota vielä jonkin aikaa (puuhaarukalla).
Sekoita jauhot ja sooda. Kaada se mausterasvaseokseen. Sekoita taikina. Pane muoviin ja vie vuorokaudeksi kylmään.
Kaaviloi taikina kahdessa-kolmessa erässä kevyesti jauhotetulla pöydällä aika ohueksi levyksi. Ota siitä muoteilla kakkusia ja paista ne 225-250°C lämmössä. Jäähdytä valmiit piparit tasaisella alustalla.
Näin minä sen tein: Minähän en pipareihin margariinia pistä, kun niitä saa vain kerran vuodessa. Voita sen olla pitää! Jauhoina minulla oli Sunnuntai erikoisvehnäjauhoja, joista 1/2 dl korvasin ruisjauhoilla. Pomeranssinkuorta ei ollut tuon nimisenä kaupan maustehyllyllä; jauhettu pomeranssi löytyi, joten käytin sitä.
Valmiiden piparien arvostelu: Hmm, koostumus miellyttävä. Itse pidän pipareista melkein raa'aksi jätettynä, niin että reunat ovat rapeat, mutta keskusta hieman pehmeä. Näissä se onnistuu, mutta myös hyvin paistuneet (lue: melkein palaneet) piparit tuntuvat ja maistuvat hyviltä! Kirpakkuutta olisi saanut olla enemmän, mikäköhän mauste sen saisi aikaan? Suolaa ei ainakaan yhtään tuota 1/2 tl enempää, mielummin hieman vähemmänkin. Lempeitä ja hyviä pipareita, eivät kaupan piparit kilpaile samassa sarjassa. Tämä pipariohje pääsee jatkokäsittelyyn, mutta vasta ensi jouluna!
Lisähuomio toisen taikinasatsin tiimoilta: älkää missään nimessä vaahdottako taikinaa sähkövatkaimella, vaan puuhaarukalla. Sähkövatkaimella vaahdottaminen tekee taikinan mahdottoman murenevaksi, niin ettei sitä saa edes kaulittua.
torstai 3. joulukuuta 2009
3.12.
Tänään joulukalenterissa on vuorossa entry, jonka löysin Heddan (http://hedoismi.livejournal.com/) blogista. Katsotaan, mitä saan aikaan!
Askel 1:
- Tee entry blogiisi. Entryn tulisi sisältää 10 joululahjatoivettasi. Toive voi olla mitä tahansa mitä haluat pienestä suureen. Tärkeää on, että nämä asiat ovat sellaisia, mitä todella haluat.
- Jos toivot jotain konkreettista, lisää entryyn jonkinlainen yhteystieto, kuten osoitteesi tai sähköpostisi, jotta Joulupukki tai hänen tonttunsa löytävät sinut.
- Lisää entryysi myös nämä ohjeet, jotta tätä iloa voidaan jatkaa eteenpäin.
Askel 2:
- Tutki ystävälistaasi lävitse ja katso ketkä ovat tehneet oman tällaisen entrynsä. Ja tässä tulee se tärkeä osa:
- Jos näet heidän toivelistoillaan jotain, jonka voisit toteuttaa, ja sinusta tuntuu oikealta tehdä niin, toteuta jonkun toive.
Sinun ei tarvitse kuluttaa yhtään rahaa toiveiden toteuttamiseen, ellet halua. Tärkeää on, että jokaisella on mahdollisuus jakaa joulun iloa kaikille. Lahjan voi antaa nimettömänä tai nimellisenä - se on sinusta kiinni.
Tällä projektilla ei ole sääntöjä eikä vakuuksia, eikä jujuja piilossa. Ainoastaan... toive, joka saattaa toteutua. Anna jotain ja saatat saada jotain. Ja tiedät, että olet saanut tehtyä jonkun joulusta erityisen.
1. Laskettelusukset (hankittu ja saatu!)
2. Uusi kännykkä, kun entinen hajosi... Värinähälytys ei toimi, kun kännykän sisässä on joku osa irti.
3. Laadukasta suklaata - laatu korvaa määrän tänä vuonna!
4. Farmakologia & Toksikologian kirja
5. Raaputusarpoja
6. Juoksulenkkarit (vanhoista taitaa olla vaimennus kulunut, plantaarifaskiitti uhkaa)
7. Elokuvalippuja
8. Kasvo- tai jalkahoitoja tai hierontaa
9. Yhteistä aikaa
10. Joulukortti/-kirje
Sähköpostiosoitteeni on vanha tuttu:
eveliina.kiuru@gmail.com
Ja mummopostia varten osoitteen saa pyytämällä!
Askel 1:
- Tee entry blogiisi. Entryn tulisi sisältää 10 joululahjatoivettasi. Toive voi olla mitä tahansa mitä haluat pienestä suureen. Tärkeää on, että nämä asiat ovat sellaisia, mitä todella haluat.
- Jos toivot jotain konkreettista, lisää entryyn jonkinlainen yhteystieto, kuten osoitteesi tai sähköpostisi, jotta Joulupukki tai hänen tonttunsa löytävät sinut.
- Lisää entryysi myös nämä ohjeet, jotta tätä iloa voidaan jatkaa eteenpäin.
Askel 2:
- Tutki ystävälistaasi lävitse ja katso ketkä ovat tehneet oman tällaisen entrynsä. Ja tässä tulee se tärkeä osa:
- Jos näet heidän toivelistoillaan jotain, jonka voisit toteuttaa, ja sinusta tuntuu oikealta tehdä niin, toteuta jonkun toive.
Sinun ei tarvitse kuluttaa yhtään rahaa toiveiden toteuttamiseen, ellet halua. Tärkeää on, että jokaisella on mahdollisuus jakaa joulun iloa kaikille. Lahjan voi antaa nimettömänä tai nimellisenä - se on sinusta kiinni.
Tällä projektilla ei ole sääntöjä eikä vakuuksia, eikä jujuja piilossa. Ainoastaan... toive, joka saattaa toteutua. Anna jotain ja saatat saada jotain. Ja tiedät, että olet saanut tehtyä jonkun joulusta erityisen.
1. Laskettelusukset (hankittu ja saatu!)
2. Uusi kännykkä, kun entinen hajosi... Värinähälytys ei toimi, kun kännykän sisässä on joku osa irti.
3. Laadukasta suklaata - laatu korvaa määrän tänä vuonna!
4. Farmakologia & Toksikologian kirja
5. Raaputusarpoja
6. Juoksulenkkarit (vanhoista taitaa olla vaimennus kulunut, plantaarifaskiitti uhkaa)
7. Elokuvalippuja
8. Kasvo- tai jalkahoitoja tai hierontaa
9. Yhteistä aikaa
10. Joulukortti/-kirje
Sähköpostiosoitteeni on vanha tuttu:
eveliina.kiuru@gmail.com
Ja mummopostia varten osoitteen saa pyytämällä!
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
2.12.
Kirjoituspöydän ääressä istuessani nään jatkuvasti ulos huoneeni (ihastuttavan isosta) ikkunasta. Joulukalenteria en tänä vuonna ostanut, vaan annan ikkunastani avautuvan näkymän toimia jokapäiväisenä joulukalenterin luukkuna. Eilisen luukun (1.12.) avattuani edessäni oli harmaus, mutta joulukalenterini toisesta luukusta avautui raikas, lumeton aamu, pilvetön taivas ja pikkupakkanen.
Pidän ikkunaani auki aina pimeän tuloon asti viherkasvienikin takia (ne kun raukat eivät meinaa saada tarpeeksi luonnonvaloa muutenkaan), ja nyt kello kolmen jälkeen alkoi ilta hämärtää ja maisema muuttua. Yllätyksekseni kuu kurkisti puiden takaa pilvien hennosti verhoamana ja tuli pian kokonaan esiin verhon takaa. Ei haittaa, vaikkei lunta olekaan maassa, tämä näkymäkin on omalla tavallaan lumoava! Syyssateiden aikaan tuossa samaisessa kohdassa, josta kuu nyt nousi, piirtyi upean oranssia taivasta vasten vahva sateenkaari. Tästä joulukalenterista pidän, se ei hevin lakkaa ihmetyttämästä.
Pidän ikkunaani auki aina pimeän tuloon asti viherkasvienikin takia (ne kun raukat eivät meinaa saada tarpeeksi luonnonvaloa muutenkaan), ja nyt kello kolmen jälkeen alkoi ilta hämärtää ja maisema muuttua. Yllätyksekseni kuu kurkisti puiden takaa pilvien hennosti verhoamana ja tuli pian kokonaan esiin verhon takaa. Ei haittaa, vaikkei lunta olekaan maassa, tämä näkymäkin on omalla tavallaan lumoava! Syyssateiden aikaan tuossa samaisessa kohdassa, josta kuu nyt nousi, piirtyi upean oranssia taivasta vasten vahva sateenkaari. Tästä joulukalenterista pidän, se ei hevin lakkaa ihmetyttämästä.
tiistai 1. joulukuuta 2009
1.12.
Heti herättyäni käänsin innoissani kalenterista uuden sivun - tänään alkoi joulukuu! Ikkunasta avautuva pimeä ja märkä maisema ei saanut minua ihan yhtä innostuneeksi. Ulkona oli märkää, pimeää, kylmää ja pelottavaa... Pakotin itseni aamulenkille sateesta huolimatta, enhän ole sokerista tehty (vaikkakin kenties sokerilla kyllästetty).
Kotiin tultuani minua tervehtivät iloisesti loistaen juuri eilen paikalleen laittamani jouluvalot! Keittiössä tunnelmaa luo perinteinen joulukynttelikkö, omassa huoneessani lämminvesiputkien ympärille kiedotut kuusiköynnös ja punainen valosarja. Joulukoristeet on saatu aikataulun mukaisesti paikoilleen, ja varaslähtö jouluruokiinkin tuli eilen, kun söin päivälliseksi hieman lanttulaatikkoa.
Kuten arvata saattaa, olen jouluihminen henkeen ja vereen. Joulunajan tunnelma on ainutlaatuinen yhdistelmä odotusta, intoa, toiveita, rauhaa ja rakkautta. Koristeet, valot ja kynttilät rikkovat alkutalven pimeyttä etenkin näinä lumettomina aikoina, ja perinteet, jotka osaltaan auttavat luomaan sitä oikeanlaista tunnelmaa, tuovat myös turvaa ja lämpöä jokaiselle, joka osaa avata itsensä joululle ja sen tunteille. Vuoden aikana kertyneet huolet ja murheet, kiireet ja kireydet voi hetkeksi unohtaa, kun istuu mukavasti nojatuoliin lämpimän glögin ja piparien kera lukemaan hyvää kirjaa.
Joulu ei ole täällä turhaan - se on meitä kaikkia varten.
Kotiin tultuani minua tervehtivät iloisesti loistaen juuri eilen paikalleen laittamani jouluvalot! Keittiössä tunnelmaa luo perinteinen joulukynttelikkö, omassa huoneessani lämminvesiputkien ympärille kiedotut kuusiköynnös ja punainen valosarja. Joulukoristeet on saatu aikataulun mukaisesti paikoilleen, ja varaslähtö jouluruokiinkin tuli eilen, kun söin päivälliseksi hieman lanttulaatikkoa.
Kuten arvata saattaa, olen jouluihminen henkeen ja vereen. Joulunajan tunnelma on ainutlaatuinen yhdistelmä odotusta, intoa, toiveita, rauhaa ja rakkautta. Koristeet, valot ja kynttilät rikkovat alkutalven pimeyttä etenkin näinä lumettomina aikoina, ja perinteet, jotka osaltaan auttavat luomaan sitä oikeanlaista tunnelmaa, tuovat myös turvaa ja lämpöä jokaiselle, joka osaa avata itsensä joululle ja sen tunteille. Vuoden aikana kertyneet huolet ja murheet, kiireet ja kireydet voi hetkeksi unohtaa, kun istuu mukavasti nojatuoliin lämpimän glögin ja piparien kera lukemaan hyvää kirjaa.
Joulu ei ole täällä turhaan - se on meitä kaikkia varten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)