Päätin kiivetä eräälle tietylle vuorelle. Haaste kiilsi mielessäni kuin kaunein kiiltokuva lapsuudenaikaisessa keräilyalbumissani. Tämä vuori on erityisen suuri ja vaikea kiivetä, joten valmistelin koitosta huolellisesti kiipeilemällä muita vuoria ja kukkuloita...
Totta puhuen, oikeastaan en pohjustanut tulevaa, vaan välttelin sitä. Tiesin, että tämän vuoren valloittaminen tulisi olemaan erityinen haaste. Olin yrittänyt kiivetä sille jo pari kertaa, aina kääntyen takaisin ennen kuin joutuisin haastamaan itseni. Tuo vuori ei ollut mikään erityisen kaunis, mutta sitäkin tunnetumpi ja halusin kertoa muille valloittaneeni juuri sen vuoren...
Totta puhuen, en halunnut valloittaa juuri sitä vuorta. Se sattui vain olemaan minun omavaltaisesti keksimäni tavoitelistan eräs kohta, jonka voisin halutessani suorittaa nyt tai myöhemmin tai innostuksen puuttuessa jättää sille kiipeämisen kokonaan väliin...
Totta puhuen, en ollut edes päättänyt kiivetä juuri tälle vuorelle...
Totta puhuen, se ei edes ole vuori, eikä sille voi kiivetä.
Tämä mielikuvieni vuori on venäläinen klassikkokirjallisuus, ja sen lukeminen on minulle aivan yhtä suuri haaste kuin vuorikiipeily harrastelijakiipeilijälle. Venäläiset romaanit ovat kaiken kaikkiaan pitkästyttäviä, ikävystyttäviä ja etenkin sekavia valtavine henkilöhahmokavalkaadeineen. Kuitenkin, kuten aiemmista kirjoituksistani tiedätte, Nobel-kirjallisuusprojektini tiimoilta väistämättä törmään myös venäläisiin Nobel-palkinnon saaneisiin kirjailijoihin.
Lukemani kirja oli Boris Pasternakin Tohtori Zivago, joka on asultaan tyypillinen venäläinen klassikkoromaani sijoittuen poikkeuksellisesti vallankumouksellisten ja sotaisien vuosien 1905 ja 1917 ympäristöön. Pasternakille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1958 "for his important achievement both in contemporary lyrical poetry and in the field of the great Russian epic tradition". Neuvostoliiton päättäjät pakottivat Boris Pasternakin kieltäytymään palkinnosta.
Pasternakin lisäksi on kolme muuta venäläiskirjailijaa, joille Nobelin kirjallisuuden palkinto on myönnetty: Mihail Šolohov (1965), Aleksandr Solženitsyn (1970) sekä Joseph Brodsky (1987). Toivottavasti heidän kirjoistaan löytyy äänikirjaversioita.
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
perjantai 23. marraskuuta 2012
Oikolukija vai lääketieteen opiskelija?
Olen tarkka, välillä jopa turhantarkka ihminen. En pidä epäjärjestyksestä enkä suunnitelmien äkillisistä muutoksista. Löydän kirjoista monesti kirjoitusvirheitä ja epäkohtia, ja takerrun pilkkusääntöihin. Tahtomattanikin kiinnitän huomiota ihmisten puhevikoihin tai erikoisiin piirteisiin.
Tänään, mallikkaana esimerkkinä pilkunviilaajan luonteestani, keskittymiskykyni meinasi viedä lyhenteiden päätteiden oikea ulkoasu. Virallisessa tekstissä vilisi AVH:hon-tyyppisiä, minusta vääriä päätteitä, joten seikkailin Kotimaisten kielten keskuksen sivuille tarkastamaan, miten taivutuspäätteen merkitseminen lyhenteeseen oikeasti menee ja sain selvyyden.
Case 1: On olemassa luettavia lyhenteitä, joihin päätettä ei merkitä kaksoispisteen kera. Näitä ovat esimerkiksi Naton, Kelan tai YLEn kaltaiset luettavat sanat.
Case 2: Toinen ryhmä on ilman kaksoispistettä merkittävät lyhenteet, jotka kuitenkin luetaan kokonaisina, esimerkiksi nroon, Hkissä.
Case 3 a & b: Kolmas ryhmä on sanat, joihin pääte tulee kaksoispisteen kera. Näissä on kaksi toimintatapaa, joko sana luentaan lyhenteenä tai kokonaisena sanana, ja sen mukaan määräytyy myös pääte. Esimerkiksi EKP (Euroopan keskuspankki) voi olla EKP:tä (ee-koo-pee-tä) tai EKP:a (Euroopan keskuspankkia). Myös lukemassani aivoverenkiertohäiriön Käypä hoito-suosituksessa ollut AVH:n (aivoverenkiertohäiriön) muoto AVH:hon (aa-vee-hoo-hon) on oikein, kuten myös ajattelemani AVH:öön (aivoverenkiertohäiriöön).
Loppupäätelmä: virallinen teksti oli tällä kertaa oikeassa (case 3 a), mutta niin olin minäkin (case 3 b). Olisikohan minun pitänyt sittenkin alkaa oikolukijaksi tai äidinkielen opettajaksi lääkärin sijaan?
Tänään, mallikkaana esimerkkinä pilkunviilaajan luonteestani, keskittymiskykyni meinasi viedä lyhenteiden päätteiden oikea ulkoasu. Virallisessa tekstissä vilisi AVH:hon-tyyppisiä, minusta vääriä päätteitä, joten seikkailin Kotimaisten kielten keskuksen sivuille tarkastamaan, miten taivutuspäätteen merkitseminen lyhenteeseen oikeasti menee ja sain selvyyden.
Case 1: On olemassa luettavia lyhenteitä, joihin päätettä ei merkitä kaksoispisteen kera. Näitä ovat esimerkiksi Naton, Kelan tai YLEn kaltaiset luettavat sanat.
Case 2: Toinen ryhmä on ilman kaksoispistettä merkittävät lyhenteet, jotka kuitenkin luetaan kokonaisina, esimerkiksi nroon, Hkissä.
Case 3 a & b: Kolmas ryhmä on sanat, joihin pääte tulee kaksoispisteen kera. Näissä on kaksi toimintatapaa, joko sana luentaan lyhenteenä tai kokonaisena sanana, ja sen mukaan määräytyy myös pääte. Esimerkiksi EKP (Euroopan keskuspankki) voi olla EKP:tä (ee-koo-pee-tä) tai EKP:a (Euroopan keskuspankkia). Myös lukemassani aivoverenkiertohäiriön Käypä hoito-suosituksessa ollut AVH:n (aivoverenkiertohäiriön) muoto AVH:hon (aa-vee-hoo-hon) on oikein, kuten myös ajattelemani AVH:öön (aivoverenkiertohäiriöön).
Loppupäätelmä: virallinen teksti oli tällä kertaa oikeassa (case 3 a), mutta niin olin minäkin (case 3 b). Olisikohan minun pitänyt sittenkin alkaa oikolukijaksi tai äidinkielen opettajaksi lääkärin sijaan?
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
Kuumetta
Monet kyselevät, missä olen menossa opinnoissani. Vastaukseni on: viides vuosi kuudesta, lastentautien kurssi meneillään. Mikäli utelija on läheinen ihminen, saatan vielä lisätä: ”…ja kamala vauvakuume päällä!” Näinhän se on, vauvanhimo on päässyt iskemään minuun kyntensä. Olen jo 24-vuotias, koulu alkaa lähestyä loppuaan ja olen hyvin onnellisesti parisuhteessa (lue: kihloissa) – kuka kumma ei tässä vaiheessa alkaisi miettiä asioita pidemmälle? Kun yhtälöön lisätään vielä koulu, jossa saa lellitellä, pukea ja kylvettää vastasyntyneitä, pieniä 3,5 kiloisia, tuhisevia, nykerönenäisiä kääröjä, niin vauvakuume nousee jo vaarallisiin lukemiin.
Järki vai tunteet? Kuten ystäväni tietävät, olen todella tunteikas ihminen. Kuitenkin, jos kyseessä on vakava päätöksenteko, voin siirtää tunteiden verhon syrjään ja käsitellä asiaa jopa kylmän rationaalisesti. Olo on välillä kovin dissosiatiivinen, mutta järki vie voiton. Aion viedä opiskelut loppuun kunnialla, enkä halua mitään suuria häiriötekijöitä (kamala sanoa vauvoja häiriötekijöiksi, mutta niitähän ne ovat) sen tielle. Lisäksi, haluan mennä naimisiin ennen vauvoja, ennen edes vauvamahoja (konservatiivinen muru, sanoisi mieheni).
Jäitä hattuun, tyttö! Nyt on oiva aika nauttia elämästä sellaisena, kuin se on. Minulla on omat menemiset ja tulemiset, omat harrastukset. Saan viettää laadukasta parisuhdeaikaa ihan kahden kesken kultani kanssa, sekä saan halutessani olla aivan yksin omassa rauhassani. Saan ajatella (lähes) vain itseäni niin paljon kuin haluan, enkä ole vastuussa muista kuin itsestäni. Saan nukkua niin pitkiä yöunia kuin haluan, ilman häiriötekijöitä. Olen nuori, ja nautin nuoruudesta vielä kun sitä on. Vauvakuumeesta huolimatta.
Järki vai tunteet? Kuten ystäväni tietävät, olen todella tunteikas ihminen. Kuitenkin, jos kyseessä on vakava päätöksenteko, voin siirtää tunteiden verhon syrjään ja käsitellä asiaa jopa kylmän rationaalisesti. Olo on välillä kovin dissosiatiivinen, mutta järki vie voiton. Aion viedä opiskelut loppuun kunnialla, enkä halua mitään suuria häiriötekijöitä (kamala sanoa vauvoja häiriötekijöiksi, mutta niitähän ne ovat) sen tielle. Lisäksi, haluan mennä naimisiin ennen vauvoja, ennen edes vauvamahoja (konservatiivinen muru, sanoisi mieheni).
Jäitä hattuun, tyttö! Nyt on oiva aika nauttia elämästä sellaisena, kuin se on. Minulla on omat menemiset ja tulemiset, omat harrastukset. Saan viettää laadukasta parisuhdeaikaa ihan kahden kesken kultani kanssa, sekä saan halutessani olla aivan yksin omassa rauhassani. Saan ajatella (lähes) vain itseäni niin paljon kuin haluan, enkä ole vastuussa muista kuin itsestäni. Saan nukkua niin pitkiä yöunia kuin haluan, ilman häiriötekijöitä. Olen nuori, ja nautin nuoruudesta vielä kun sitä on. Vauvakuumeesta huolimatta.
torstai 16. elokuuta 2012
Suos. koht.
Kirjoituskärpäsen pureman alla valmistuu samana iltana toinenkin teksti vastauksena omaan kirjoitukseeni "Sekametelisoppaa" 23.5.2012. Kesä on jo miltei ohi, ensi vuonna nähdään taas. Kiitos, anteeksi ja näkemiin.
Mitä jäi käteen?
1) Erikoisalana naistentaudit ja synnytykset on kuukausien kisailun jälkeen osoittautunut monipuolisemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi kuin ortopedia ja traumatologia.
2) Syöpätautien kurssia olen alkanut odottaa gynekologisten syöpien ja niiden leikkaus- ja lääkehoidon innoittamana.
3) Olen selvästi perusterveydenhuolto- ja työterveysorientoitunut.
4) Suosittelen kohteliaasti itselleni sisätautien amanuenssuuria ennen ensi kesää.
5) Yliopistollinen sairaala ei tule olemaan työpaikkani tulevaisuudessa.
6) 11 tunnin yöunet kuukauden ajan tekevät ihmiselle hyvää.
Haukotus. Taidanpa mennä nukkumaan taas yhdet 11 h unet.
Mitä jäi käteen?
1) Erikoisalana naistentaudit ja synnytykset on kuukausien kisailun jälkeen osoittautunut monipuolisemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi kuin ortopedia ja traumatologia.
2) Syöpätautien kurssia olen alkanut odottaa gynekologisten syöpien ja niiden leikkaus- ja lääkehoidon innoittamana.
3) Olen selvästi perusterveydenhuolto- ja työterveysorientoitunut.
4) Suosittelen kohteliaasti itselleni sisätautien amanuenssuuria ennen ensi kesää.
5) Yliopistollinen sairaala ei tule olemaan työpaikkani tulevaisuudessa.
6) 11 tunnin yöunet kuukauden ajan tekevät ihmiselle hyvää.
Haukotus. Taidanpa mennä nukkumaan taas yhdet 11 h unet.
Hieman Zen
Jälleen kaksi Nobel-kirjailijan kirjaa luettu. Ensin mainittakoon Isaac Bashevits Singer, joka sai palkinnon v. 1978 "for his impassioned narrative art which, with roots in a Polish-Jewish cultural tradition, brings universal human conditions to life". Lukemani kirja oli Moskatin suku, joka kertoi - palkintolausahduksesta päätellen - Puolan juutalaisista toisen maailmansodan kynnyksellä. En ole aikaisemmin juutalaisuutta sen kummemmin miettinyt, enkä varsinkaan sitä, miksi Hitler oli niin kovasti juutalaisia vastaan. Niin, miksi? Uskonpuhdistus? Rotupuhtaus? Kirjasta ei tähän vastausta löytynyt, joten kysymys jatkaa eloaan mieleni perukoissa, kunnes se löytää tyydyttävän vastauksen. Yleiskuva romaanista oli hyvin tiivistetty kirjan takakannen tekstiin: saippuaoopperaa painettuna tekstinä. Ihmissuhdesotkuja, katkeria kohtaloita, jännitystä ja suuria tunteita! Kaikki toki vanhan ajan tyyliin vahvalla juutalaisuudella sävytettynä.
Toinen lukemani kirja oli lyhykäinen elämänviisauskirja Villilintuja kirjailijalta Rabindranath Tagore. Tagore sai palkintonsa v. 1913 "because of his profoundly sensitive, fresh and beautiful verse, by which, with consummate skill, he has made his poetic thought, expressed in his own English words, a part of the literature of the West". Elämänviisaudet, aforismit ja mietelauseet ovat kaikessa lyhykäisyydessään ja jopa yksinkertaisuudessaan mielenkiintoista luettavaa. Niitä lukiessa täytyy olla ajatus mukana, muuten kauniit virkkeet muuttuvat vain sananhelinäksi. Mielelläni työllistän aivojani monin eri tavoin, tämä tapa olkoot yksi monesta. Lopuksi muutamia Tagoren viisauksia; pyydän teitä lukemaan ne aidosti ajatuksella.
4: Juuri maan kyyneleet pitävät sen hymyn kukoistavana.
41: Puut, kuin maan kaipaus, seisovat varpaisillaan kurkistellakseen taivaalle.
48: Tähdet eivät arastele näyttää tulikärpäsiltä.
71: Puunhakkaajan kirves pyysi itselleen vartta puulta. Puu antoi sen.
158: Valta pitää uhriensa tuskaista vääntelehtimistä kiittämättömyytenä.
187: Varpaat ovat sormia, jotka ovat hylänneet menneisyytensä.
191: Jousi kuiskaa nuolelle ennen sen sinkauttamista matkaan: "Sinun vapautesi on minun.
234: Kuu loistaa valoaan koko taivaalle, pimeät alueensa se säästää itselleen."
Hieman kuin Zen.
P.S. Kehotan kaikkia edellisistä pitäneitä lukemaan myös kirjan Lokki Joonatan. Mikäli ette pitäneet edellisistä, älkää vaivautuko. Syöttäisin helmiä sioille.
Toinen lukemani kirja oli lyhykäinen elämänviisauskirja Villilintuja kirjailijalta Rabindranath Tagore. Tagore sai palkintonsa v. 1913 "because of his profoundly sensitive, fresh and beautiful verse, by which, with consummate skill, he has made his poetic thought, expressed in his own English words, a part of the literature of the West". Elämänviisaudet, aforismit ja mietelauseet ovat kaikessa lyhykäisyydessään ja jopa yksinkertaisuudessaan mielenkiintoista luettavaa. Niitä lukiessa täytyy olla ajatus mukana, muuten kauniit virkkeet muuttuvat vain sananhelinäksi. Mielelläni työllistän aivojani monin eri tavoin, tämä tapa olkoot yksi monesta. Lopuksi muutamia Tagoren viisauksia; pyydän teitä lukemaan ne aidosti ajatuksella.
4: Juuri maan kyyneleet pitävät sen hymyn kukoistavana.
41: Puut, kuin maan kaipaus, seisovat varpaisillaan kurkistellakseen taivaalle.
48: Tähdet eivät arastele näyttää tulikärpäsiltä.
71: Puunhakkaajan kirves pyysi itselleen vartta puulta. Puu antoi sen.
158: Valta pitää uhriensa tuskaista vääntelehtimistä kiittämättömyytenä.
187: Varpaat ovat sormia, jotka ovat hylänneet menneisyytensä.
191: Jousi kuiskaa nuolelle ennen sen sinkauttamista matkaan: "Sinun vapautesi on minun.
234: Kuu loistaa valoaan koko taivaalle, pimeät alueensa se säästää itselleen."
Hieman kuin Zen.
P.S. Kehotan kaikkia edellisistä pitäneitä lukemaan myös kirjan Lokki Joonatan. Mikäli ette pitäneet edellisistä, älkää vaivautuko. Syöttäisin helmiä sioille.
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Sekametelisoppaa
Sekametelisopan ainesosa 1:
Rakkaani himoaa pekonipastaa. Onhan se hyvää, mutta myönnettäköön, aivan liian suolaista. Siispä nokkelana neiti Näpsänä etsin internetin syövereistä käsiini konstin, millä pekonista saisi vähäsuolaisempaa mausta tinkimättä. Tässä ratkaisu ongelmaan ja kappas vain, parisuhde on taas tasapainoisempi, kun pekonipasta on molempien mieleen!
Tee näin: Pilko pekoni kuumennuksen kestävään kulhoon. Kiehauta vesi vedenkeittimessä tai kattilassa ja kaada kulhoon pekonien päälle. Hämmentele hieman, anna liota 2 min. Kaada pekonit siivilään ja valuta. Toista sama, mutta tällä kertaa liota pekoneita 1 min. Valuta hyvin ja paista pannulla rapsakaksi lisukkeeksi kermaisen sienikeiton päälle tai lisää ruokakermaa, sipulia ja pippuria pekonipastakastikkeeksi.
Sekametelisopan ainesosa 2:
Luin jo aikaa sitten Le Clezion kirjan Harhaileva tähti. Nobel-kirjailija hänkin, palkittu v. 2008. "Author of new departures, poetic adventure and sensual ecstasy, explorer of a humanity beyond and below the reigning civilization". Harhaileva tähti kertoi kahden nuoren pakolaisnaisen tarinan ja kuinka heidän lyhyh kohtaamisensa jäi ainaiseksi molempien mieleen. Toinen naisista lähti Itävallasta pakoon juutalaisvainoja aina Jerusalemiin asti, toinen pakeni pois Lähi-Idän sodan alta, näivettyi pakolaisleirillä ja jatkoi kohti parempaa. Kirjan kieli oli ihastuttavan elävää ja herkkää sodan julmuuksien keskelläkin. Kaiken kaikkiaan koskettava tarina siitä, miten elämä heittelee meitä kuin tuuli puiden kellastuneita lehtiä.
Sekametelisopan ainesosa 3:
Kevätlukukausi lähenee loppuaan, huomenna enää viimeiset tentit jäljellä ja siinä se! Lääkiksen 4. vuosi lopussa. Pidin tästä vuodesta, tuntui vihdoin, että opiskelemme ammattiin, emmekä pänttää yhdentekeviä asioita, joita emme ikinä ammatissamme tarvitsisi (lue: molekyylikemiaa). Kaiken kaikkiaan kursseja ja tenttejä oli paljon, mutta ne olivat mukavia ja hyvin hallittavia. Ihanaa huomata, että tietyt asiat saavat mielenkiinnon syttymään oikein kunnolla: 3. vuonna se oli (ortopedinen) kirurgia, tänä vuonna se oli naistentaudit ja synnytykset. Tänä kesänä on vuorossa mielenkiinnon mukaisia amanuenssuureja (eli harjoitteluja): kesäkuussa naistentauteja, elokuussa ortopediaa. Heinäkuu on ansaittua lomaa ja palautumista ensi vuotta varten!
Rakkaani himoaa pekonipastaa. Onhan se hyvää, mutta myönnettäköön, aivan liian suolaista. Siispä nokkelana neiti Näpsänä etsin internetin syövereistä käsiini konstin, millä pekonista saisi vähäsuolaisempaa mausta tinkimättä. Tässä ratkaisu ongelmaan ja kappas vain, parisuhde on taas tasapainoisempi, kun pekonipasta on molempien mieleen!
Tee näin: Pilko pekoni kuumennuksen kestävään kulhoon. Kiehauta vesi vedenkeittimessä tai kattilassa ja kaada kulhoon pekonien päälle. Hämmentele hieman, anna liota 2 min. Kaada pekonit siivilään ja valuta. Toista sama, mutta tällä kertaa liota pekoneita 1 min. Valuta hyvin ja paista pannulla rapsakaksi lisukkeeksi kermaisen sienikeiton päälle tai lisää ruokakermaa, sipulia ja pippuria pekonipastakastikkeeksi.
Sekametelisopan ainesosa 2:
Luin jo aikaa sitten Le Clezion kirjan Harhaileva tähti. Nobel-kirjailija hänkin, palkittu v. 2008. "Author of new departures, poetic adventure and sensual ecstasy, explorer of a humanity beyond and below the reigning civilization". Harhaileva tähti kertoi kahden nuoren pakolaisnaisen tarinan ja kuinka heidän lyhyh kohtaamisensa jäi ainaiseksi molempien mieleen. Toinen naisista lähti Itävallasta pakoon juutalaisvainoja aina Jerusalemiin asti, toinen pakeni pois Lähi-Idän sodan alta, näivettyi pakolaisleirillä ja jatkoi kohti parempaa. Kirjan kieli oli ihastuttavan elävää ja herkkää sodan julmuuksien keskelläkin. Kaiken kaikkiaan koskettava tarina siitä, miten elämä heittelee meitä kuin tuuli puiden kellastuneita lehtiä.
Sekametelisopan ainesosa 3:
Kevätlukukausi lähenee loppuaan, huomenna enää viimeiset tentit jäljellä ja siinä se! Lääkiksen 4. vuosi lopussa. Pidin tästä vuodesta, tuntui vihdoin, että opiskelemme ammattiin, emmekä pänttää yhdentekeviä asioita, joita emme ikinä ammatissamme tarvitsisi (lue: molekyylikemiaa). Kaiken kaikkiaan kursseja ja tenttejä oli paljon, mutta ne olivat mukavia ja hyvin hallittavia. Ihanaa huomata, että tietyt asiat saavat mielenkiinnon syttymään oikein kunnolla: 3. vuonna se oli (ortopedinen) kirurgia, tänä vuonna se oli naistentaudit ja synnytykset. Tänä kesänä on vuorossa mielenkiinnon mukaisia amanuenssuureja (eli harjoitteluja): kesäkuussa naistentauteja, elokuussa ortopediaa. Heinäkuu on ansaittua lomaa ja palautumista ensi vuotta varten!
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
Unohdettu kirjailija
Sunnuntain (26.2.) Hesarissa oli sivun kokoinen juttu kirjailija Kurt Vonnegutista. (seuraa nostalginen hetki) Vonnegut päätyi vuosia sitten aivan sattumalta käsiini, kun valitsin umpimähkään lukion äidinkielen pakollisesta kirjalistasta Vonnegutin kirjan Teurastamo n:o 5 – eli lasten ristiretki. Kirjan nimi kai kuulosti mielenkiintoiselta, ja halusin katsoa, mitä kirjalla on minulle annettavanaan. (ja-sanan eteen tulee tässä virkkeessä pilkku, sillä substantiivi vaihtuu lauseiden välillä)
Teurastamo n:o 5 ei ollutkaan mitä tahansa soopaa, vaan aidosti ja oikeasti hyvä kirja. En muista tarinan kulusta kuin sen, että se sijoittuu Dresdenin pommitukseen toisen maailmansodan aikana. Muistan kuitenkin kirjan tunnelman kuin eilisen - se on yhä käsin kosketeltava. Olen lukenut monia Vonnegutin kirjoja, mutta vain Teurastamo n:o 5 on saanut minussa aikaan voimallisen tunneperäisen reaktion. Myönnettäköön, etten ole tässä suhteessa aivan stereotyyppinen naisihminen, sillä pidän myös sotaelokuvista (minisarja Taistelutoverit on laatutavaraa!) ja lähtökohtani kirjan lukemiseen oli kenties keskiverto lukiolaistyttöä parempi. Oli miten oli, suosittelen kirjaa hyvin lämpimästi, kuten Vonnegutia kirjailijana muutenkin. Aloittakaa silti tästä kirjasta.
Kurt Vonnegut kirjoittaa taidokasta satiiria, ja Hesarin artikkelissakin häntä siteerataan ”pirulliseksi humoristiksi” ja ”filosofisten vitsien kirjoittajaksi”. Muut lukemani kirjat ovat paikoin olleet jopa sekopäisiä. Muistan erään kirjan kohtauksen, jossa päähenkilönä olevaa toimistotyöntekijää kiusaa työpaikallaan kärpäsparvi, ja hermonsa menettäneenä hän pestaa joukon ihmisiä tappamaan kärpäset puolestaan. Yksi tappometodi oli astia täynnä saippuavettä: viedään astia hitaasti lähellä katossa majailevaa kärpästä, ja kun kärpänen tajuaa uhkan lähestyvän ja lähtee lentoon, se lentomekaniikkansa takia tiputtautuu ensin alaspäin, jumittuu saippuavaahtoon ja hukkuu lopulta saippuaveteen. Että sellaista.
Sain juuri luettua Nobel-projektin ulkopuolisen kirjan, nimittäin Jean M. Untinen-Auelin viimeisimmän Maan lapset-sarjan kirjan. Huhhuh. Yli 800 sivua pitkitettyä tarinankerrontaa. Oikeastaan vasta viimeinen neljännes kirjasta oli samaa jännittävän mukaansatempaavaa Auelia kuin sarjan aiemmat kirjat, mutta tulipahan luettua.
Ja nyt hiihtoladulle!
Kurt Vonnegut kirjoittaa taidokasta satiiria, ja Hesarin artikkelissakin häntä siteerataan ”pirulliseksi humoristiksi” ja ”filosofisten vitsien kirjoittajaksi”. Muut lukemani kirjat ovat paikoin olleet jopa sekopäisiä. Muistan erään kirjan kohtauksen, jossa päähenkilönä olevaa toimistotyöntekijää kiusaa työpaikallaan kärpäsparvi, ja hermonsa menettäneenä hän pestaa joukon ihmisiä tappamaan kärpäset puolestaan. Yksi tappometodi oli astia täynnä saippuavettä: viedään astia hitaasti lähellä katossa majailevaa kärpästä, ja kun kärpänen tajuaa uhkan lähestyvän ja lähtee lentoon, se lentomekaniikkansa takia tiputtautuu ensin alaspäin, jumittuu saippuavaahtoon ja hukkuu lopulta saippuaveteen. Että sellaista.
Sain juuri luettua Nobel-projektin ulkopuolisen kirjan, nimittäin Jean M. Untinen-Auelin viimeisimmän Maan lapset-sarjan kirjan. Huhhuh. Yli 800 sivua pitkitettyä tarinankerrontaa. Oikeastaan vasta viimeinen neljännes kirjasta oli samaa jännittävän mukaansatempaavaa Auelia kuin sarjan aiemmat kirjat, mutta tulipahan luettua.
Ja nyt hiihtoladulle!
lauantai 25. helmikuuta 2012
Hormonihirmuilua
Näin naistentautien tentin alla hieman asiaa kuukautiskierrosta, sen säätelystä ja raskaudenehkäisystä.
Kuukautiskierron aikana tapahtuu monia muutoksia hormonitoiminnan ansiosta. Kaikki saa alkunsa aivojen hypotalamuksesta, joka erittää sukupuolihormoneita vapauttavaa hormonia (gonadotropin releasing hormone, GnRH) 60-90 min välisinä pulsseina. GnRH vapauttaa aivolisäkkeestä eli hypofyysistä follikkelia stimuloivaa hormonia (FSH) ja luteinisoivaa hormonia (LH), ja nämäkin vapautuvat pulsseina. FSH kulkeutuu verenkierron mukana munasarjoihin, joissa se saa munarakkulan eli follikkelin kypsymään ja erittämään naissukupuolihormoni estradiolia. Estradioli pieninä pitoisuuksina estää gonadotropiinien (FSH, LH) eritystä, mutta täysikokoisen follikkelin tuottama suuri estradiolimäärä saa aikaan erityspiikin gonadotropiineissa. LH-piikki saa aikaan follikkelin puhkeamisen eli ovulaation, jolloin munasolu vapautuu munarakkulasta ja kulkeutuu munatorveen, jossa hedelmöittyminen voi tapahtua.
Puhjennut munarakkula surkastuu keltarauhaseksi, joka erittää progesteronia ja estradiolia. Progesteroni saa kohdun limakalvon kypsymään niin, että hedelmöittynyt munasolu voi kiinnittyä siihen ja alkaa muodostaa istukkaa, joka alkaa tuottaa istukkahormoni hCG:tä. Ennen kuin istukan oma progesteronieritys pääsee käyntiin, hCG ylläpitää keltarauhasta ja takaa näin raskauden jatkumisen. Mikäli hedelmöitystä ei tapahdu, progesteronin ja estradiolin eritys keltarauhasesta vähenee, keltarauhanen surkastuu ja kohdun limakalvo irtoaa kuukautisvuotona.
Istukkahormoni hCG:tä käytetään hyväksi raskaustesteissä. Testit havaitsevat jo hyvin pienet määrät (10-25 IU/l) hCG:tä, joka vastaa sitä määrää hCG:tä, joka on hedelmöityksen tapahduttua mitattavissa n. 7 vrk ennen oletettuja kuukautisia. Tästä hCG-pitoisuus kaksinkertaistuu joka 1,5 päivän välein 10. raskausviikolle asti, jonka jälkeen se alkaa laskea.
Yhdistelmäehkäisypillerien ehkäisevä vaikutus perustuu matala-annoksisen estrogeenin gonadotropiinierityksen estoon ja siten ovulaation estoon. Lisäksi hormonien (estrogeeni+progestiini) vaikutuksesta kohdunkaulan lima muuttuu siittiöitä läpäisemättömäksi ja kohdun limakalvo epäsuotuisaksi hedelmöittyneen munasolun kiinnittymiselle.
Myös pelkkä progestiini ehkäisee raskautta. Suuremmilla annoksilla se estää ovulaation, pienemmillä annoksilla vain muuttaa kohdunkaulan limaa ja kohdun limakalvoa. Ehkäisyteho on silti yhtä suuri molemmilla annoksilla. Progestiinivalmisteita ovat minipillerit, ehkäisykapseli ja hormonikierukka.
Kuukautiskierron aikana tapahtuu monia muutoksia hormonitoiminnan ansiosta. Kaikki saa alkunsa aivojen hypotalamuksesta, joka erittää sukupuolihormoneita vapauttavaa hormonia (gonadotropin releasing hormone, GnRH) 60-90 min välisinä pulsseina. GnRH vapauttaa aivolisäkkeestä eli hypofyysistä follikkelia stimuloivaa hormonia (FSH) ja luteinisoivaa hormonia (LH), ja nämäkin vapautuvat pulsseina. FSH kulkeutuu verenkierron mukana munasarjoihin, joissa se saa munarakkulan eli follikkelin kypsymään ja erittämään naissukupuolihormoni estradiolia. Estradioli pieninä pitoisuuksina estää gonadotropiinien (FSH, LH) eritystä, mutta täysikokoisen follikkelin tuottama suuri estradiolimäärä saa aikaan erityspiikin gonadotropiineissa. LH-piikki saa aikaan follikkelin puhkeamisen eli ovulaation, jolloin munasolu vapautuu munarakkulasta ja kulkeutuu munatorveen, jossa hedelmöittyminen voi tapahtua.
Puhjennut munarakkula surkastuu keltarauhaseksi, joka erittää progesteronia ja estradiolia. Progesteroni saa kohdun limakalvon kypsymään niin, että hedelmöittynyt munasolu voi kiinnittyä siihen ja alkaa muodostaa istukkaa, joka alkaa tuottaa istukkahormoni hCG:tä. Ennen kuin istukan oma progesteronieritys pääsee käyntiin, hCG ylläpitää keltarauhasta ja takaa näin raskauden jatkumisen. Mikäli hedelmöitystä ei tapahdu, progesteronin ja estradiolin eritys keltarauhasesta vähenee, keltarauhanen surkastuu ja kohdun limakalvo irtoaa kuukautisvuotona.
Istukkahormoni hCG:tä käytetään hyväksi raskaustesteissä. Testit havaitsevat jo hyvin pienet määrät (10-25 IU/l) hCG:tä, joka vastaa sitä määrää hCG:tä, joka on hedelmöityksen tapahduttua mitattavissa n. 7 vrk ennen oletettuja kuukautisia. Tästä hCG-pitoisuus kaksinkertaistuu joka 1,5 päivän välein 10. raskausviikolle asti, jonka jälkeen se alkaa laskea.
Yhdistelmäehkäisypillerien ehkäisevä vaikutus perustuu matala-annoksisen estrogeenin gonadotropiinierityksen estoon ja siten ovulaation estoon. Lisäksi hormonien (estrogeeni+progestiini) vaikutuksesta kohdunkaulan lima muuttuu siittiöitä läpäisemättömäksi ja kohdun limakalvo epäsuotuisaksi hedelmöittyneen munasolun kiinnittymiselle.
Myös pelkkä progestiini ehkäisee raskautta. Suuremmilla annoksilla se estää ovulaation, pienemmillä annoksilla vain muuttaa kohdunkaulan limaa ja kohdun limakalvoa. Ehkäisyteho on silti yhtä suuri molemmilla annoksilla. Progestiinivalmisteita ovat minipillerit, ehkäisykapseli ja hormonikierukka.
perjantai 10. helmikuuta 2012
Aatteellisuutta?
Seuraa presidentinvaalien alla käyty lyhyt keskustelu.
(J) – Mitä, muru on konservatiivi!
(E) - Enpäs!
(Muutaman sekunnin tauko, jonka aikana äsken minua kohtaan esitetty syytös saavuttaa tietoisuuteni.)
(E) - …mitä se edes tarkoittaa?
Kuten ystäväni tietävät, en seuraa politiikkaa. En edes pidä siitä. Kyseisestä substantiivista tulee mieleeni kuva 1900-luvun alun hienostosta, tai tauluja ja huonekaluja entisöivä työläinen - tämä taas lienee seurausta substantiivista ”konservaattori”. Kaikkitietävä Wikipedia kertoo minulle, että konservatiivisuus tai konservatismi on suuntaus, joka välttää muutosta ja tukee perinteisiä normeja. Termiä käytetään useimmiten politiikassa joko kuvaamaan liikkeitä jotka yrittävät säilyttää vallitsevia yhteiskunnallisia näkemyksiä, tai tarkemmin, kuvaamaan tietynsuuntaista tällaista aatejärjestelmää. Se kertoo myös, että konservatiivisuus on sama kuin oikeistolaisuus, jota kansallinen Kokoomus edustaa, eli ollaan melkeinpä samiksia tuoreen tasavallan presidentin Sauli Niinistön kanssa!
Asia ratkesi, vaikkakaan se ei saanut minua vakuuttuneeksi politiikan kiinnostavuudesta yhtään sen enempää. Viime syksystä lähtien olen seurannut jokseenkin enemmän politiikkaa niin kunnallisella sektorilla kuin eduskunnan tasollakin, ja olen todennut ainoastaan sen, kuinka hätiköityjä ja huonosti perusteltuja jotkut päätökset voivatkaan olla. Mikäli politiikassa todella olisi jotain järkeä tai jos joku osaa kyseisen väittämän osoittaa kiistatta vääräksi, voisi politiikka imaista minutkin mukaansa, mutta näillä eväillä en aio puhua siitä sen enempää.
P.S. Luin juuri kirjan Pjongjangin akvaariot. Kirja kertoo erään keskitysleiriltä selvinneen loikkarin (=pakolaisen) tarinan. Hullua touhua, ei millään uskoisi nykyajaksi ellei tietäisi. Kuka vielä väittäisi, että kommunismi on inhimillistä?
(J) – Mitä, muru on konservatiivi!
(E) - Enpäs!
(Muutaman sekunnin tauko, jonka aikana äsken minua kohtaan esitetty syytös saavuttaa tietoisuuteni.)
(E) - …mitä se edes tarkoittaa?
Kuten ystäväni tietävät, en seuraa politiikkaa. En edes pidä siitä. Kyseisestä substantiivista tulee mieleeni kuva 1900-luvun alun hienostosta, tai tauluja ja huonekaluja entisöivä työläinen - tämä taas lienee seurausta substantiivista ”konservaattori”. Kaikkitietävä Wikipedia kertoo minulle, että konservatiivisuus tai konservatismi on suuntaus, joka välttää muutosta ja tukee perinteisiä normeja. Termiä käytetään useimmiten politiikassa joko kuvaamaan liikkeitä jotka yrittävät säilyttää vallitsevia yhteiskunnallisia näkemyksiä, tai tarkemmin, kuvaamaan tietynsuuntaista tällaista aatejärjestelmää. Se kertoo myös, että konservatiivisuus on sama kuin oikeistolaisuus, jota kansallinen Kokoomus edustaa, eli ollaan melkeinpä samiksia tuoreen tasavallan presidentin Sauli Niinistön kanssa!
Asia ratkesi, vaikkakaan se ei saanut minua vakuuttuneeksi politiikan kiinnostavuudesta yhtään sen enempää. Viime syksystä lähtien olen seurannut jokseenkin enemmän politiikkaa niin kunnallisella sektorilla kuin eduskunnan tasollakin, ja olen todennut ainoastaan sen, kuinka hätiköityjä ja huonosti perusteltuja jotkut päätökset voivatkaan olla. Mikäli politiikassa todella olisi jotain järkeä tai jos joku osaa kyseisen väittämän osoittaa kiistatta vääräksi, voisi politiikka imaista minutkin mukaansa, mutta näillä eväillä en aio puhua siitä sen enempää.
P.S. Luin juuri kirjan Pjongjangin akvaariot. Kirja kertoo erään keskitysleiriltä selvinneen loikkarin (=pakolaisen) tarinan. Hullua touhua, ei millään uskoisi nykyajaksi ellei tietäisi. Kuka vielä väittäisi, että kommunismi on inhimillistä?
maanantai 9. tammikuuta 2012
Lukutuokio
Tuntuu omituiselta kirjoittaa vain lukemistani kirjoista, mutta myönnettävä on, näinä päivinä ei runosuoneni syki eikä inspiraationi kertakaikkiaan riitä muunlaisen tekstin tuottamiseen.
Työstettävänä oli tällä kertaa Doris Lessingin Parempien ihmisten lapsi, jossa kuvataan etelä-afrikkalaisen, valkoihoisen, nuoren maalaistytön tuskaisaa polkua itsenäisyyteen. Kirjalla ei ollut minulle oikeastaan mitään annettavaa, olen luultavasti jo kasvanut yli sen kohdeikäryhmästä. Yläaste-lukioikäisille kirjaa voisi kokeilla, siitä saattaisi saada samaistumisen kokemuksia itsenäistymisen ja aikuistumisen vaikeuksiin.
Doris Lessingille myönnettiin Nobelin kirjallisuuden palkinto v. 2007 "that epicist of the female experience, who with scepticism, fire and visionary power has subjected a divided civilisation to scrutiny".
Väliin on pakko lueskella jotain hieman mielenkiintoisempaa aineistoa – minusta kun alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneiden kirjailijoiden kirjat eivät ole kovin innostavia opuksia…
Työstettävänä oli tällä kertaa Doris Lessingin Parempien ihmisten lapsi, jossa kuvataan etelä-afrikkalaisen, valkoihoisen, nuoren maalaistytön tuskaisaa polkua itsenäisyyteen. Kirjalla ei ollut minulle oikeastaan mitään annettavaa, olen luultavasti jo kasvanut yli sen kohdeikäryhmästä. Yläaste-lukioikäisille kirjaa voisi kokeilla, siitä saattaisi saada samaistumisen kokemuksia itsenäistymisen ja aikuistumisen vaikeuksiin.
Doris Lessingille myönnettiin Nobelin kirjallisuuden palkinto v. 2007 "that epicist of the female experience, who with scepticism, fire and visionary power has subjected a divided civilisation to scrutiny".
Väliin on pakko lueskella jotain hieman mielenkiintoisempaa aineistoa – minusta kun alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneiden kirjailijoiden kirjat eivät ole kovin innostavia opuksia…
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)