Koskaan ei pidä toivoa mitään sellaista, jonka ei oikeasti haluaisi toteutuvan, sillä toiveilla todella on taipumus toteutua. Toiveet voivat olla tavotteita ja kunnianhimoa, mutta myös tunteiden, kuten vihan, synnyttämiä ajatuksia. En tällä kertaa aio esittää tieteellistä näkökulmaa alitajunnan vaikutuksesta käyttäytymismalleihin ja tavoitteisiin toiveiden ohjaamana, vaan esitän täysin omakohtaisen pohjan väitteelleni.
Ensimmäinen harras toiveeni on pienestä pitäen ollut jääkauden tulo. Kenties tämä toive on saanut alkunsa siitä, että olen aina rakastanut kaikkea talvessa: talven valkoista, kimmeltävää kauneutta, raikasta talvi-ilmaa, pimeitä iltoja kirkkaine tähtitaivaineen sekä lumisateen keveitä hiutaleita. Talviurheilulajit ovat mitä parhainta viihdettä ja maustetta, nimittäin ruoka ei ole ikinä maistunut paremmalta, kuin punaposkisena pitkän hiihtolenkin jälkeen! Ilmastonmuutos todella on tuloillaan mikäli tutkijoihin on uskomista, mutta toistaiseksi lämpötilakäyrät menevät hieman väärään suuntaan...
Kas vain, toinen toiveeni - jo toteutunut - oli leikkaukseen pääseminen. Ei mitään isoa ja vakavaa, vaan jotain pientä ja harmitonta. Kas vain, eräänä päivänä huomasin patin nivusessani. Kas vain, kasvain se ei ollut, vaan nivustyrä, joka piti leikata. Oikeassa nivusessani on 8 cm arpi todisteena.
Kolmannen toiveeni, tai oikeastaan haaveeni, muistin vasta pari päivää sitten. Ala-asteella luokkasormuksia tilatessamme kuvittelin tulevaisuuttani ensimmäisen luokkakokouksen aikaan, ennalta päätettynä päivämääränä 10.10.2010. Kuvittelin olevani menestyvä nuori nainen opiskelemassa arvostettuun ammattiin. Kuvittelin rinnalleni ihanan, rakastavan miehen ja kenties lapsen tai pari. Kuvittelin olevani onnellisempi kuin ikinä, suorastaan säteileväni onnea ympärilleni. Ensimmäiseen luokkakokouspäivämäärään mennessä haaveeni ei ollut täyttynyt. Siitä ei ollut tietoakaan, paitsi ehkä haaveeni kutitteli tietoisuuttani muistin syövereistä. Seuraavaa luokkakokousta ollaan mietitty tälle syksylle, sillä viime vuonna kaikki (ml. minä) eivät päässeet paikalle.
Ja tänä syksynä haaveeni on totta.
Toivottavasti haavet eivät jääneet noihin kolmeen sillä loppuelämä menee hazardiksi ilman uusia haaveita. Haaveiden ei varmaankaan aina tarvitse edes toteutua vaan voi olla, että matka haaveiden toteutumista kohti on parasta elmässä.
VastaaPoistanm. zen-munkiksi tulemisesta haaveileva
Eivät ne haaveet siihen jää, ei huolta.
VastaaPoista