Lunta sataa lumiennätykseksi asti, lämpötila on nollassa, AKT lakkoilee ja ahtaajat vielä toistaiseksi tyytyvät uhkailemaan lakolla. Kevät on näköjään lähtenyt käyntiin muutenkin kuin säiden puolesta. Lakkoilut ja muut uutisaiheet sikseen, carpe diem: päivien edetessä valoisa aika pitenee pitenemistään ja energiaa riittää vaikka mihin – esimerkiksi Finland Ice Marathoniin, matkaluistelutapahtumaan, joka oli tuossa pari viikkoa sitten. Sijoituin omassa sarjassani (12,5 km naisten kuntosarja) kahdenneksitoista kaunoluistimilla luistellen, aikana 55:03. Ensi vuonna sitten 25 km urakka, pitänee hommata matkaluistimet.
Kunnollisen, tunnollisen nuoren naisen tapaan viime aikoina olen sekä keskittynyt kehonhuoltoon sopivasti hemmottelemalla itseäni (lue: säännöllinen hierojalla käynti) ja urheilemalla riittävän monipuolisesti että panostanut opintoihin lukemalla ahkerasti. Railakkaaseen opiskelijaelämään "kuuluvan" juhlimisen määrä on vähentynyt merkitsevästi (aina ei vaan jaksa…) uuden vuoden sujahdettua kostean railakkaasti raikkaassa Alppi-ilmassa Helsingin lääkisporukan kanssa. Kiivastahtinen syksy ja stressaava tammikuu - kiitos erään uusintatentin, joka onneksi meni läpi melko hyvällä arvosanalla - ovat vaihtumassa rauhallisempaan kevääseen, jossa häämöttää vain kolme tenttiä.
Kyllä, kolme (3) tenttiä koko keväänä.
Opintojen edetessä kurssit tulevat yhä mielenkiintoisemmiksi; tällä hetkellä menossa on kliininen mikrobiologia 1, joka sisältää eri mikrobit (bakteerit, sienet, hiivat ja virukset) ja niiden aiheuttamat infektiot. Yllättävää kyllä, motivaationi on katossa ja lukeminen sujuu vallan mallikkaasti! Kuitenkin väistämättä tunnen takaraivossani kehittyvän bakteerikammon paineen, joka kasvaa päivä päivältä suoraan verrannollisena opiskelun määrään. En tajunnutkaan, kuinka pelottavaa on tietää liian monen bakteerin nimet, ulkomuodot, kasvupaikat ja ko. bakteeri-infektion aikaansaamat taudit eri riskiryhmineen, puhumattakaan jokaisen bakteerin jatkuvasti lisääntyvästä resistenssistä antibiootteja kohtaan. Yksi kerrallaan antibiootit lakkaavat tehoamasta yhteen sun toiseen bakteeriin, kunnes mitään ei ole enää jäljellä…
Toinen huono puoli medisiinisen tiedon lisääntymisessä on, että väistämättä alkaa diagnosoimaan itseään. Sydämestä löytyykin sivuääni – sen on pakko olla osittain avonainen foramen ovale! Rytmihäiriöitäkin esiintyy, pitäisiköhän tässä jo lähteä kardiologin paikkeille. Yksi varpaan kynsi on hieman erilainen kuin muut – no nyt olen saanut jostain kynsisilsan (T. rubrum)…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti