Nobelin kirjallisuusprojektini otti ison harppauksen eteenpäin, kun luin kirjan 21 Nobel-runoilijaa. Huijaustako? Ei minusta, eikä muilta edes kysytä. Varmastikaan suurimmasta osasta niistä kirjailijoista ei löydy ainoatakaan teosta edes kirjaston varaston pölyisimmistä hyllyistä. Kirja oli hyvin koostettu, suomentaja antoi jokaisen runoilijan henkilökuvauksen ennen valittua kokoelmaa heidän runoistaan.
Runojen lukeminen on todellista aivojumppaa, ja vääränä hetkenä se tuntuu jopa kidutukselta. Petikaveriksi runot eivät sovellu, sillä aivot menevät oikosulkuun heti ensimmäisen säkeen kohdalla ja silmäluomet tuntuvat painavan tonnin. Ehkäpä juuri sen tähden kirjan parissa vierähti tovi. Petikaveriksikin valikoitui kaksi muuta kirjaa, jotka vaativat hieman alemman älykkyystason ja matalamman vireystilan kumppanikseen.
Yllättäen kirjassa tuli vastaan runo, joka tempasi mukaansa eikä päästänyt otteestaan, vaan sen mukana täytyi ratsastaa loppuun asti. Kirjailija oli Rudyard Kipling. Tarkastin saman tien, mitä muuta kirjallisuutta kyseinen herra on kirjoittanut, ja yllätyin: Viidakkokirjan! Sen Viidakkokirjan, josta on tehty yksi parhaista Disney-elokuvistakin! Hain kirjan välittömästi kirjastosta ja sain sen tänään luetuksi. Selvisi, että Viidakkokirja sisältää monta erillistä tarinaa, joista Disney käsittelee vain paria, ja jotka eivät välttämättä kietoudu toisiinsa lainkaan.
Täytyy myöntää, että herra Kipling oli aikaansa edellä kirjoittaessaan lastenkirjallisuutta 1900-luvun alussa, mutta Viidakkokirja sopisi nykymittapuulla enemmänkin nuoriso- ja aikuiskirjallisuudeksi. Lapsille kirjan tarinat ovat liian pelottavia, vaikeaselkoisia ja väkivallan täyteisiä. Tarinoista osa huokui itämaista filosofiaa - etenkin tarina "Purun Dass" oli tällä saralla niin vakuuttava, etten voinut enää sinä iltana lukea muuta. Jäin makustelemaan kyseistä tarinaa kaihoisana.
Rudyard Kipling sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1907 "in consideration of the power of observation, originality of imagination, virility of ideas and remarkable talent for narration which characterize the creations of this world-famous author".
Alla seuraa muiden Nobel-runoilijoiden palkintovuodet ja ansiot, poislukien aiemmin lukemani Kipling, Pasternak ja Tagore.
- Sully-Prudhomme v. 1901:
"in special recognition of his poetic composition, which gives evidence of lofty idealism, artistic perfection and a rare combination of the qualities of both heart and intellect".
- Bjørnstjerne Bjørnson v. 1903:
"as a tribute to his noble, magnificent and versatile poetry, which has always been distinguished by both the freshness of its inspiration and the rare purity of its spirit".
- Frédéric Mistral v. 1904 (yhdessä José Echegaray y Eizaguirren kanssa):
"in recognition of the fresh originality and true inspiration of his poetic production, which faithfully reflects the natural scenery and native spirit of his people, and, in addition, his significant work as a Provençal philologist"
- Giosuè Carducci v. 1906:
"not only in consideration of his deep learning and critical research, but above all as a tribute to the creative energy, freshness of style, and lyrical force which characterize his poetic masterpieces".
- Verner von Heidenstam v. 1916:
"in recognition of his significance as the leading representative of a new era in our literature".
- Carl Spitteler v. 1919:
"in special appreciation of his epic, Olympian Spring".
- William Butler Yeats v. 1923:
"for his always inspired poetry, which in a highly artistic form gives expression to the spirit of a whole nation".
- Erik Axel Karlfeldt v. 1931:
"The poetry of Erik Axel Karlfeldt".
- Gabriela Mistral v. 1945:
"for her lyric poetry which, inspired by powerful emotions, has made her name a symbol of the idealistic aspirations of the entire Latin American world".
- T.S. Eliot v. 1948:
"for his outstanding, pioneer contribution to present-day poetry".
- Pär Lagerkvist v. 1951:
"for the artistic vigour and true independence of mind with which he endeavours in his poetry to find answers to the eternal questions confronting mankind".
- Juan Ramón Jiménez v. 1956:
"for his lyrical poetry, which in Spanish language constitutes an example of high spirit and artistical purity".
- Salvatore Quasimodo v. 1959:
"for his lyrical poetry, which with classical fire expresses the tragic experience of life in our own times"
- Saint-John Perse v. 1960:
"for the soaring flight and the evocative imagery of his poetry which in a visionary fashion reflects the conditions of our time"
- Giorgos Seferis v. 1963:
"for his eminent lyrical writing, inspired by a deep feeling for the Hellenic world of culture"
- Nelly Sachs v. 1966:
"for her outstanding lyrical and dramatic writing, which interprets Israel's destiny with touching strength"
- Pablo Neruda v. 1971:
"for a poetry that with the action of an elemental force brings alive a continent's destiny and dreams"
- Eugenio Montale v. 1975:
"for his distinctive poetry which, with great artistic sensitivity, has interpreted human values under the sign of an outlook on life with no illusions"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti