Heti herättyäni käänsin innoissani kalenterista uuden sivun - tänään alkoi joulukuu! Ikkunasta avautuva pimeä ja märkä maisema ei saanut minua ihan yhtä innostuneeksi. Ulkona oli märkää, pimeää, kylmää ja pelottavaa... Pakotin itseni aamulenkille sateesta huolimatta, enhän ole sokerista tehty (vaikkakin kenties sokerilla kyllästetty).
Kotiin tultuani minua tervehtivät iloisesti loistaen juuri eilen paikalleen laittamani jouluvalot! Keittiössä tunnelmaa luo perinteinen joulukynttelikkö, omassa huoneessani lämminvesiputkien ympärille kiedotut kuusiköynnös ja punainen valosarja. Joulukoristeet on saatu aikataulun mukaisesti paikoilleen, ja varaslähtö jouluruokiinkin tuli eilen, kun söin päivälliseksi hieman lanttulaatikkoa.
Kuten arvata saattaa, olen jouluihminen henkeen ja vereen. Joulunajan tunnelma on ainutlaatuinen yhdistelmä odotusta, intoa, toiveita, rauhaa ja rakkautta. Koristeet, valot ja kynttilät rikkovat alkutalven pimeyttä etenkin näinä lumettomina aikoina, ja perinteet, jotka osaltaan auttavat luomaan sitä oikeanlaista tunnelmaa, tuovat myös turvaa ja lämpöä jokaiselle, joka osaa avata itsensä joululle ja sen tunteille. Vuoden aikana kertyneet huolet ja murheet, kiireet ja kireydet voi hetkeksi unohtaa, kun istuu mukavasti nojatuoliin lämpimän glögin ja piparien kera lukemaan hyvää kirjaa.
Joulu ei ole täällä turhaan - se on meitä kaikkia varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti