Kirjoituspöydän ääressä istuessani nään jatkuvasti ulos huoneeni (ihastuttavan isosta) ikkunasta. Joulukalenteria en tänä vuonna ostanut, vaan annan ikkunastani avautuvan näkymän toimia jokapäiväisenä joulukalenterin luukkuna. Eilisen luukun (1.12.) avattuani edessäni oli harmaus, mutta joulukalenterini toisesta luukusta avautui raikas, lumeton aamu, pilvetön taivas ja pikkupakkanen.
Pidän ikkunaani auki aina pimeän tuloon asti viherkasvienikin takia (ne kun raukat eivät meinaa saada tarpeeksi luonnonvaloa muutenkaan), ja nyt kello kolmen jälkeen alkoi ilta hämärtää ja maisema muuttua. Yllätyksekseni kuu kurkisti puiden takaa pilvien hennosti verhoamana ja tuli pian kokonaan esiin verhon takaa. Ei haittaa, vaikkei lunta olekaan maassa, tämä näkymäkin on omalla tavallaan lumoava! Syyssateiden aikaan tuossa samaisessa kohdassa, josta kuu nyt nousi, piirtyi upean oranssia taivasta vasten vahva sateenkaari. Tästä joulukalenterista pidän, se ei hevin lakkaa ihmetyttämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti