Kaikkea sitä tuleekin mietittyä unettomina iltoina…
Seisot jättimäisellä kallionkielekkeellä (m = 25 000 kg), edestäsi kallion reunalta alkaa 100 metrin pystysuora pudotus. Ihailet rauhassa edessäsi avautumaa preeriamaisemaa: horisonttiin saakka aavaa heinäaroa mataline puskineen, satunnaisine puhvelilaumoineen ja siellä täällä jolkottelevine preeriakoirineen (niitä et kyllä nää näin korkealta, ne on liian piskuisia). Aurinko porottaa polttavan kuumasti taivaalta, jossa purjehtii vain yksi keisaripingviinin muotoinen pilvenhattara. Sinua alkaa ramaista ja päätät asettua mahallesi rautaoksidin punaamalle kivialustalle. Silmäsi ummistuvat väistämättä, kun sekä taivaalta säteilevä että kalliosta johtuva lämpö virtaa vatsan ja selän kautta sormiesi ja varpaidesi distaalisimpaankin päähän.
Havahdut tärykalvoja järisyttävään jyrinään ja pamahdukseen ja kallio nytkähtää allasi. Oletko saanut auringonpistoksen, vai mitä kummaa tapahtuu? Tuntuu uusi nytkähdys ja jyrinä yltyy, ja nyt koko maailma lähti liikkumaan edessäsi! Eikä kun, sinä lähdit liikkumaan maailman suhteen! Yrität nousta ylös, mutta rojahdat saman tien takaisin vatsallesi. Teet pikaisen tilannekartoituksen saatuasi pääsi selväksi: kallionkieleke, jolla makoilit, on lohjennut irti ja suorittaa nyt 100 metrin pikajuoksua (pystysuoraan alaspäin). Panikoit totaalisesti, etkä kykene tekemään minkäänlaisia mad survival techniqueja, vaan makaat paikallesi jähmettyneenä ja yrität tarrata kallioon kynsilläsi toivoen, että sinulla olisi gekon tahmasormet.
Viimeisinä hetkinä ennen maahan iskeytymistä mietit, josko jättimäinen rautaoksidin kyllästämä kivilohkare toimisi turvatyynyn tavoin, vai jääkö sinusta lohkareen pinnalle vain märkä läntti. Touch down! Tässä kävi … niin miten? Yritin pähkäillä tätä (mielessäni, paperille en jaksa voimakuvioita alkaa piirrellä, enkä muutenkaan tiedä millaisia kiihtyvyyksiä sisäelimet kestävät), mutta en päässyt mihinkään lopputulokseen! Nyt kaipaisin hieman apua, yksin en tästä pulmasta selviä. Haluan tietää, miten minulle loppujen lopuksi kävi…
Jussilta tuli seuraavanlainen ehdotus: "Ennen kun iskeydyt maahan niin hyppäät niin nopeesti ylöspäin että se kumoo sen sun putoamisnopeuden ja sit vaan laskeudut maahan niinkun normaalisti oisit hypänny..." Miten on, onnistuisiko tälläinen? Kivilohkareessa on kuitenkin melko paljon massaa.
Myth Bustersin mukaan ainoa tapa selvitä (jollain todennäköisyydellä) putoavasta hissistä ei ole hypätä ilmaan (sillä tavalla ilmeisesti kuolee ihan yhtä suurella todennäköisyydellä) vaan tosiaan maata littanana lattiaa/maata vasten ja ottaa isku vastaan. Iskun voima jakautuu tasaisesti kehoosi ja näin ollen vaikka kaikki luusi murtuisivat ja menisit tajuttomaksi, saatat selvitä iskusta. Toivotaan että putoaja on nauttinut riittävästi maitoa ja hyviä rasvahappoja elämässään, jotta hänen luunsa ovat kimmoisat ja vahvat. :)
VastaaPoista